Monenlaista vipeltäjää

Käytiin virralla katsomassa kevättä. Koskikarat ovat poissa, nyt siellä mellastavat telkät. Niitä on kymmeniä, ehkä yli sata. Pienikin liike saa aikaan paniikin. Ne sukeltelevat, uivat virran mukana ja lentelevät kosken yllä. Lentävien telkkien siipiäänet kuuluvat jatkuvasti, kauempana järvellä huutelee kuikka.

Pensaiden takaa kurkkien onnistun saamaan yhden telkkäryhmän kuvausetäisyydelle.

Sää on kolea. Lämpötila asteen-pari plussan puolella, pohjoistuulta ja ajoittain yli vyöryy sadekuuroja. On mukava istua laavulla tuulensuojassa, hörppäillä teetä termoksesta ja kuunnella tulen ääntä. Matalammalla vedellä laavulle kuuluu myös virran solina, mutta nyt vesi on noussut sen verran, että kivet ovat veden alla piilossa ja vesi virtailee äänettömänä.

Jokakeväiset pihavieraat, jänikset, ovat taas tulleet tutkimaan löytyykö etelään viettävältä penkalta maasta nousevia ruohontupsuja syötäväksi. Sateen jälkeen on huolehdittava turkin puhdistuksesta.

Talviturkkinen jänis erottuu huutomerkin tavoin harmaanvihreässä metsässä.

Olenko nyt piilossa?

Tämä metsorouva taitaa maastoutumisen. Metsonaaras eli koppelo tuli myös pihapiiriin etsimään metsänreunaan saakka ulottuvasta kuntasta ylivuotisia puolukoita. Koppelon väritys sulautuu maastoon täydellisesti. Kuvat on otettu ikkunan läpi.

Järvikierroksella nähtiin joutsenia, mutta ne olivat niin kaukana, että ei kannattanut paljon kuvata. Liro tuli ihan rantaveteen.

Piisameita oli paljon. Niitä näytti olevan samoilla paikoin joutsenten kanssa. Tämä yksilö oli lähellä rantaa. Taitaa olla lajitoverin raato, jota se tuossa tutkii.

Olisiko jäällä olleet piisamit herättäneet tämän lentäjän mielenkiinnon. Se kaarteli korkealla järven yläpuolella. Luulisin, että liitelijä on merikotka.