Melontaa Konnevedellä, osa 2

Aamu Pienessä Navettasaaressa on kylmä, tuulinen ja pilvinenkin. Olen tyytyväinen, että pakkasin mukaan kevytuntuvatakin ja villapipon. Niitä tarvitaan kun kömmin makuupussin lämmöstä aamukahvin keittoon. Mutta pian idän taivaan pilvikerros alkaa rakoilla ja aurinko tulee esiin. Pakkailen kiireettä varusteet kajakkiin ja lähden liikkeelle.

Kuikat ovat pyörineet koko aamun viereisen saaren rannassa. Taitavat olla niitä viime yön konsertin esiintyjiä.

Meloin eilen kauniin kalliosaaren ohi ja nyt menen lähemmäs ottamaan siitä kuvaa. Mutta mikä siellä kelokäkkyrän latvassa istuu?

On ilo nähdä Etelä-Konneveden kansallispuiston tunnuslintu, kalasääski, kotimaisemassaan. Otan muutaman kuvan ja poistun kauemmaksi.

Tuuli on taas tyyntynyt. Nyt voin kuvata kajakissa istuen. Eilen tuulessa en voinut ottaa kameraa esiin, kun tuuli heilutteli kajakkia aallokossa.

Räystätsalon kärjessä on komea kivijärkäle. Hyvä maamerkki vesilläliikkujalle.

Taas kuikat. Niitä on Konnevedellä runsaasti.

Pienen kallioluodon komeat männyt.

Näyttää kuin suuri kivenlohkare olisi liukumassa rantakalliolta veteen. Mutta mitä ihmettä on viereisen kiven alla?

Kuka laittoi jalan suuren kiven alle ja milloin?

Tämän kallioluodon nimi kartassa on Hiirenlinna.

Vanha kalamaja sopii väritykseltään ympäroivään maisemaan.

Suuri siirtolohkare pienen kalliosaaren laella.

Lisää hauskoja nimiä kartassa: tämä luoto on Varpusenlinna.

Varpusenlinnan sisäänkäynti. Ylhäällä kallion päällä näyttää olevan penkki. Kelpaa sieltä katsella järvimaisemaa.

Käpynänlahdella yritän etsiä kalliojyrkänteestä Käpynän ukon kasvoreliefiä. Liekö valon suunta ja kasvillisuus vaikuttaneet, mutta tällä retkellä se jäi näkemättä. Mutta löytyi komeasta kallioseinämästä monta muutakin erikoista kuviota.

Kartan mukaan Saukkosaaren kaakkoisreunan kapeikosta saattaisi päästä kajakilla. Pääsihän siitä nyt, kun kapeimmassa kohti ollut majavanpesä on purettu.

Lisää kalliojyrkänteitä ja luolia. Saukkosaaren luolaa lähestyessäni huomio kiinnittyy välkkeeseen luolan katossa.

Auringon kimallus veden pinnalla heijastuu edelleen luolan kattoon. On kuin kattoon olisi viritetty valoverkko.

Suuri kalliopaasi näyttää roikkuvan veden yläpuolella. Jostain syystä ei tee mieli meloa tuon järkäleen alle.

Mielenkiintoinen on myös kuviointi monen metrin korkeudella veden pinnasta. Onko kiveen hakattu nuolenpääkuvioita vai miten tuo taideteos on syntynyt?

Yksityiskohta seinämän kuviosta.

Kierrokseni Konnevedellä päättyy Hanhitaipaleen kalasatamaan. Vuorokausi Etelä-Konneveden kansallispuistossa toi nähtäväksi monenlaista ihmeteltävää. Kolmenkymmenen melontakilometrin matkalla ehtii kuitenkin nähdä vain pienen osan suuresta vesialueesta. Tänne on palattava.

Lisäys 6.6.2015.
Hain juuri postista vastailmestyneen Suomen Luolat-kirjan. Siinä on kerrottu yllä kuvatusta Saukonsaaren luolasta, mutta kerrotaan myös, että kallion nuolenpääkuviot ovat syntyneet pakkasrapautumisen vaikutuksesta. Tarinoiden mukaan paikka on ollut vanhan ajan tietäjien ja kalamiesten uhripaikka ja kirkko.

Luontoon.fi/Etelä-Konnevesi