Sorsavettä melomassa osa 1

Sorsavesi kuuluu joka kesä melontaohjelmaani. Tosin viime kesä jäi väliin, koska olin koko kesän Kuusamossa. Sorsavesi on Pohjois- ja Etelä-Savon rajamailla. Se muistuttaa kalliorantoineen vähän Inaria ja jotain samanlaista siinä on myös kuin Konnevedessä, jonne nyt on perustettu Etelä-Konneveden kansallispuisto. Vesiretkeilijälle Sorsavesi on haasteellinen hankalan saavutettavuutensa vuoksi. On vain muutamia paikkoja jonne satunnainen kävijä voi jättää autonsa ja laskea kanoottinsa tai veneensä vesille. Haastetta tarjoavat myös saarisokkelot, mutta niistä selviää kartan ja muiden suunnistusapujen avulla.

Matkani alkaa Kuvansi-järveltä. Se on Vuoksen vesistön latvajärviä, vain kapea kannas erottaa sen Paasvedestä, joka kuuluu Kymijoen vesistöön. Kuvansin vedet laskevat Kilpikoskesta Sorsaveteen.

Kilpikosken laavu on kauniilla paikalla kallioniemen kärjessä. Aurinko paistaa laavulle puolesta päivästä aina auringonlaskuun. Minulle se on liian lähellä lähtöpaikkaani, joten tyydyn kuvaamaan sen kajakista käsin ja jatkan matkaa Kilpikosken kautta Sorsaveden puolelle.

Kilpikoski on joskus perattu puunuiton vuoksi. Koski on vähän ylimitoitettu nimitys. Veden virtaus on hidasta peratussa uomassa. Punaiset kivet ja takarannan vihreys näyttävät kuvaukselliselta. Varjot ja vastavalo vaikeuttavat kuvaamista. Kokeilen pokkarin hdr-ohjelmaa. Päällekkäisvalotus käsivaralta saa aikaan tärinää kuvassa.

Lumme on jo painamassa terälehtiään kiinni. Etsin myös suomenlummetta, jota olen aiempina kesinä löytänyt tältä paikalta, mutta nyt en löydä. Se saattaa kukkia vähän myöhemmin.

Kajakkimeloja pääsee lähelle rantoja. Tervalepän kaartuvien oksien alla on hyvä pitää taukoa varjossa.

Melon Havukkavuoren alle ihailemaan niska kenossa komeaa kallioseinämää.

Saan matkaseuraa. Korento viivähtää hetken kajakin kannella.

Saaria kierrellessä katselen telttapaikkaa tulevan yön leiritymiseeen. Tässä olisi muuten hyvä paikka, mutta siihen paistaa vain ilta-aurinko.

Kuikkasaaren laguunissa olisi veneilijälle suojaisa ankkuripaikka.

Korkea-Kumpunen on luonnonsuojelualuetta. Sorsaveden monet saaret ovat nykyisin luonnonsuojelualueita ja järven länsiranta on suurelta osin Natura-aluetta.

Pyörähdän Kiilunselällä katsomassa pientä luotoa. Hyvin ovat saaren kaksi petäjää kestäneet myrskyjä. Puut näyttävät suhteettoman isoilta pienellä luodolla.

Myös Koppasaaret kuuluvat luonnonsuojelualueeseen.

Tämä maisema ei ole muuttunut yhtään niiden vuosien aikana kun olen Sorsavedellä kulkenut. Lokkikin istuu männyn latvassa, niin kuin aina kun olen tästä melonut ohi.

Kaijanselän laidalta, Hautasaaren kupeesta löydän sopivan rantautumis- ja telttapaikan. Pienellä luodolla on kaikki tarpeellinen yhden yön leiriytymiseen.

Tämä on kyllä pienin saari jossa olen yöpynyt. Teltta sopii sammalpintaiselle kalliolle juuri ja juuri. Teltan toinen sisäänkäynti jää maisemaikkunaksi.

Laskeva aurinko alkaa värjätä maisemaa. Juurakot rannoilla ovat hyvin tyypillisiä Sorsavedellä. Vesi on joskus ollut paljon matalammalla. Oletan, että Kilpikosken ruoppaus on laskenut ylemmän Kuvansijärven pintaa ja vastaavasti nostanut Sorsaveden pintaa. Vanhoja kelojuurakoita löytyy paljon rannnoilta ja rantavesistä.

Puolikas kuu on noussut etelän taivaalle.

Puhdasta ja kirkasta vettä, juomavedeksi kelpaavaa.

Pienellä luodollani on kukkiakin, vuohennokka iltavaloissa.

Koskeloäiti vie pesueensa viereisen saaren rantaan.

Yksiö järvinäköalalla, hyvää yötä!

Sorsavedelle pääsee mm. Sorsakosken venerannasta, Kiviniemen Laajalahdesta, Kotalahden uimarannalta (vain kanootit ja kajakit, jyrkkä rinne!) Tulilahdesta (auton paikoitusongelma, jyrkkä rinne rantaan) tai Kuvansi-järven kautta Kuivataipaleen kanavarannasta.