Verikämmekkää etsimässä

Useimmat varmaan ajattelevat että kasvien etsinnässä ei ole mitään jännittävää. Minusta siinä on. Jotkut etsivät geokätköjä, jotkut taas... vaikkapa kasveja.  Kun lähtee etsimään tiettyä kasvia, varsinkin kämmekkää, ei voi olla varma onko se kukassa tänä kesänä vai onko se lepovuorossa.

Löysin viime kesänä suolta erikoisen kämmekän. Se oli jo kuihtumisvaiheessa, joten en silloin saanut kukasta kunnollista kuvaa. Viime viikon kasvintunnistuskurssilla kuvailin kasvia kurssin oppaalle. Hän arveli kyseessä olevan verikämmekän (käytetään myös nimeä veripunakämmekkä). Olin luullut verikämmekän olevan hyvinkin tummanpunaisen sekä kukiltaan että lehdiltään, mutta selvisi että väri saattaa vaihdella kasvupaikasta riippuen.

Kasviystävä Paula soitti ja kertoi olevansa menossa juuri sille suolle josta löysin tuon kämmekän viime kesänä. Tottakai olin heti valmis lähtemään mukaan.

Ennen kuin päästiin suolle tuli vastaan pari muutakin kiinnostavaa kasvia. Pohjanhorsma kasvaa nimensä mukaisesti vain Pohjois-Suomessa. On vaikea uskoa sen kuuluvan samaan sukuun kuin yleinen maitohorsma.

Etelä-Suomessa niin harvinainen siniyökönlehti on Kuusamon soilla ja ojien vieruistoilla ihan yleinen.

Laskeudumme puronvarsilehtoon jossa kasvaa pohjansinivalvattia, metsäkurjenpolvea, sudenmarjaa ja paljon muuta lehtokasvillisuutta, kuten tämä harajuuri. Lehtipuiden oksien välistä siivilöityvä valo on juuri sopiva tämän pienen kämmekän lähikuvaa varten.

Ei tarvitse montakaan askelta suolla kulkea kun vastaan tulee ensimmäinen punakämmekkä. Tämä punakämmekkä on harvinaisen vaaleanpunainen ja terälehden kuviot kuin terävällä kynällä piirrettyjä.

Punakämmeköitä putkahtelee eteen koko ajan, mutta ei yhtään veripunakämmekkää.

Muistelen viime kesänä löytämääni veripunakämmekän paikkaa. Jossain puronmutkassa ihan rantapenkassa se oli. Nyt sitä vaan ei löydy. Ehkä se juuri tänä kesänä on kukkimatta.

Liro hermostuu ja aloittaa hätääntyneen ääntelyn. Se lentää ihan lähelle puun oksaan ja pyörii siinä koko ajan äännellen. Koetan selittää sille että emme ole kiinnostuneita sen pesäpaikasta vaan kämmeköistä.

Raatteen kukkia on runsaasti ja ne ovat vielä varsin hyväkuntoisia. Osa on vasta nupulla.

Karpalo kukkii paikoin laajoina punaisina mättäinä.

Luulen jo löytäneeni verikämmekän, koska se kasvaa lähellä paikkaa josta löysin sen viime kesänä, ihan puron rannalla, mutta pilkuttomat lehdet paljastavat tämänkin olevan nuppuinen punakämmekkä.

Olin varautunut hyttysarmeijan hyökkäykseen, mutta yllättävän vähän niitä on. Saamme ihan rauhassa evästellä suomättäällä istuen.

Olemme jo lähdössä pois suolta kun kumarrun vielä kuvaamaan yhtä punakämmekkää....

...silloin silmä erottaa vähän matkan päässä pienen mättään päällä kämmekän jossa on pilkullisia lehtiä. Pilkkuja on myös lehden sisäpinnalla ja kukan tukilehdissä. Veripunakämmekkä löytyi! Se on ihan eri paikassa kuin viime kesänä näkemäni.  Iltapäivän valo osuu kukkaan mäntykäkkyrän latvuksen välistä. Kokeilemme myös mukana ollutta heijastinta kasvin valaisuun varjoisammalta puolen.

Paluumatkalla poikkeamme vielä puronvarsilehdossa.

pohjansinivalvatti

Maariankämmekkä on Kuusamossa hyvin yleinen. Sitä löytää tienpientareilta ja ojista. Tämä kaksivartinen maariankämmekkä kasvoi ihan tien reunassa.