Kesäyö

Säätiedotus lupasi hallayötä. Kylmältä tuntuukin, kun vähän jälkeen puolen yön laittaudun kesäyön kierrokselle. Vaatetus on talvinen; lämpökerrasto, fleecepaita, päällimmäiseksi topattu maastopuku ja lisäksi pipo ja käsineet. Auton lämpömittari kertoo, että pakkasen puolella ollaan muutaman asteen verran.

Vähintään kerran kesässä olen viettänyt yötöntä yötä. Yötön se nyt on ihan sananmukaisesti. Kuusamon korkeuksilla aurinko ei laske vähään aikaan. Niin matalalla aurinko kuitenkin on, että alavilla paikoilla sen olemassaolosta kertoo vain kajo taivaalla. Vasta kello kahden jälkeen se alkaa kiivetä metsän reunan takaa näkyviin.

Joutsenen laulu kuuluu sumun keskeltä. Ääni lähenee ja tajuan, että se on tulossa suoraan kohti. Manaan mielessäni kamerassa kiinni olevaa objektiivia. Nyt olisi ollut pitemmän putken paikka. Säätöjäkään en ehdi miettiä, kun linnun laskutelineet ovat jo alhaalla ja se sujahtaa veden pinnalle noin parinkymmen metrin päässä.

Vaikka olen ihan hiljaa ja liikkumatta, niin hetken kuluttua joutsen vaistoaa olemassaoloni ja nousee lentoon.

Lisää kohtaamisia seuraa. Kaislikossa suhisee ja sieltä uidaan minua kohti. Piisami tulee muutaman metrin päähän ennen kuin sukeltaa kiireesti piiloon.

Katselen auringon ja sumun näytelmää siihen saakka kunnes sumupilvet häipyvät ja kesäyö vaihtuu aamuksi.