Koko viikon olen saanut seurata kurkia työmatkani varrella. Ylitse lentää kurkiauroja, ei vielä etelään päin kuitenkaan. Lentoharjoituksia tekevät varmaan tulevaa matkaa varten. Isolla peltoaukealla on paljon joutsenia ja joitakin kurkiperheitä. Tai ainakin luulen niiden olevan perheitä, kun ryhmässä on vähän erinäköisiä, tosin samankokoisia kurkia. Joutsenet ovat kaukana pellolla, mutta kurjet näyttävät olevan rohkeampia ja tulevat ihan lähelle tietä syömään puinnin jäljiltä jääneitä jyviä.
Eilen testasin miten tien lähellä oleva kurkiryhmä reagoi pysähtyvään autoon. Eivät mitenkään, jatkoivat vain ruokailua. Tänä aamuna minulla oli kamera mukana valmiusasemissa. Pysäytin auton ja sain muutaman kuvan kurkiperheestä. En tietenkään noussut autosta, avasin vain ikkunan. Auto on ihan hyvä piilokoju. Vähän matkan päässä olevalla toisella pellolla kurkiryhmän lähellä oli kaksi joutsenta. Tämä ryhmä oli kauempana, joten heti huomasi että on ongelmia saada terävää kuvaa.
Muutakin nähtävää sattui aamun työmatkalle. Jotain vaaleanruskeaa vilahti tien pientareella ja kohta tien ylittää metsäkauris, sen perässä toinen ja vielä kolmaskin. Tämä tapahtuu niin nopeasti, ettei ole pienintäkään mahdollisuutta kuvata niitä, vaikka se kamera vieressä valmiina onkin.
 |
| Joko siivet kantavat? |
 |
| Kaikk`yhes koos |
Kotimatkalla pysähdyin vielä kurkien luo. Ne olivat ihan samassa paikassa kuin aamulla. Niitä kuvatessa alkoi kuulua kovaäänistä huutelua ja kohta pellon yli lensi satoja kurkia. Ja nyt niiden suunta oli kohti etelää.
 |
| Joko pitäisi lähteä? |
Kurjet/Zhuravli
(säv.J.Frenckell, suom. sanat Pauli Salonen)
La la la laa laa...
Syksyn tullen yli maan taas kurjet lentää
murhemielin katson aina lentoaan.
Ja korviin mulle niiden kutsu entää,
ne minut viedä tahtoo mukanaan.
Voi paikan tyhjän myöskin aina näyttää
nuo suuret linnut mulle aurassaan.
Mä jospa voisin kerran paikan täyttää
ja surut heittää pois kylmän maan.
La la la laa laa...
Kurjet lentää kohti taivaan kaukorantaa
lähtö niiden on kuin lähtö ystäväin.
Mä uskon että kurjet sua kantaa
kun kerran lähdit pois mun viereltäin.
Ja siksi säilytän mä toivon hauraan
nyt aina kannan vain sen mielessäin.
Käy tieni tää se kerran kurkiauraan
en silloin koskaan jää yksinäin
Hienoja lintukuvia. Kolmipäinen kurkikuva on hauska. Hienosti kuvattu.
VastaaPoistaTämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin näin lähelle kuvaamaan kurkia. On ne kauniita lintuja!
PoistaToivoin niin kovasti tänään että olisin päässyt kuvaamaan kurkia, eipä ollut ainuttakaan.
VastaaPoistaUpeita kuvia, näitä oli ilo katsella!
Meillä päin näyttävät etsiytyvän suurille peltoaukeille, missä puinnin jäljiltä on jyviä. Tekevät pieniä pyrähdyksiä taivaalla ja palaavat taas takaisin pellolle. Ja ne äänet!
PoistaOsuitpa sopivalleen kurki apajille ja joutsenetkin osuivat paikalle.:)
VastaaPoistaIhmeen kesyjähän ovat.
Hyviä kuvia.
Haikeuttahan on lähdössä, ajanratas on pyörähtänyt...
Kyllä kurkien lähdössä on jotain surullista ja lopullista. Taas yksi kesä ohi ja edessä pimeä syksy ja kylmä talvi.
PoistaNähdä kurjet läheltä ja kuolla... No ei sentäs, olipahan vain mukaeltu lause.
VastaaPoistaItse en ole koskaan nähnyt kurkia muuta kuin korkealla auramuodostelmasa lentävinä. Upeeta oli katsella sun huikean mahtavia kuvia.
Kiitos Orvokki.
Poista