Rantojen ruskaa ei voi kehua. Samaa ruskeankeltaista koivua kuin niin monessa paikassa tänä syksynä, välissä vielä vihreitä haapoja, joku keltainen ja siellä täällä ihan punainenkin haapa väripilkkuna maisemassa.
Länsi-lounainen tuuli on nostanut aaltoja, jotka työntävät kajakkia kohti kansallispuiston vesiä. Ei tarvitse kuin vähän melalla auttaa. Ennen auringonnousua taivaalla on pieniä purppurapilviä. Niiden väri vaihtuu valkoiseksi heti auringon noustua metsänreunan takaa.
Melon pystysuoran kallioseinämän viereen ja kuvaan kallion heijastuksia väreilevään veteen. Omakuvakin tulee ihan vahingossa napattua.
Punainen haapa löytyy Pitkälahden suulta. Sen heijastukset veteen ovat myös kiinnostavia ja niitä yritän kuvata pokkarilla. Nyt on hyötyä pokkarin 2.0 valovoimasta. Väreilyt tallentuvat suhteellisen terävinä.
Hiljaista on järvellä. Mutta niin se on aina tähän aikaan aamusta. Paluumatkalla huomaan auringon alkavan lämmittää koska villapipo tuntuu olevan jo liikaa. On tulossa hieno syyspäivä, tai oikeastaan kesäpäivä. Luultavasti tämän kesän viimeinen.
Tosi upeita heijastuksia. On sulla kiva aamuharrastus; melonta - ja vielä noin komeissa maisemissa.
VastaaPoistaKiitos. Kyllä, melonta on rakas harrastus, ollut jo montakymmentä vuotta.
PoistaMielenkiintoiset ja hienot noi heijastukset. Tykkään.
VastaaPoistaKiitos, veden liikkeen ja heijastusten tuijotteluun ei kyllästy.
PoistaValtavan hienot heijastuskuvat! On ollut muutama mukavan lämmin päivä, Vuorikiukaassa kävin kipuamassa kalliolle ja ryynärit paistamassa. Vesi on nyt niin sinistä!
VastaaPoistaToivottavasti saadaan ruskaa ennenkuin tuulet pudottavat kaikki lehdet pois puista.
Vuorikiukkaalle minäkin vielä haluaisin toiveena nähdä kalliolta alhaalla olevien puiden ruskaa. Mutta kovasti on ollut tuulista ja silloin en uskalla kajakilla lähteä selän yli.
PoistaIhania kuvia, ja vesi on elementti jota ihanampaa ja rauhoittavampaa ei kai olekaan. Myös nuo vedelliset taide-efektit..
VastaaPoistaKiitos Mustis.
Poista