Talven ensikosketus

Noin viisi kuukautta meni viime talven lumista tämän talven lumiin. Toukokuun 17. päivä kahlasin hangessa Valtavaaran pohjoisrinteellä ja tällä viikolla torstaina 14.10. nähtiin Rukalla uutta lunta. Talvesta ei voi puhua, mutta ensilumesta kuitenkin. Ja se oli ihan oikeaa, taivaalta tullutta. Viime talven lumillahan Rukalla on lasketeltu jo viikko ja ensilumen latukin avautui 15.10. 

Kuluneella viikolla ei aurinkoa ole liiemmälti näkynyt, mutta torstai-iltapäivänä pilvikerros raottui hieman. Kun hetkeä aiemmin oli satanut vähän lunta, avautui Rukan laella kaunis, osittain lumen peittämä maisema. 

Koska maassa ei ole routaa, sulaa maan pinnalle kertynyt lumi hetkessä. Puiden oksille ja varpuihin se jää pitemmäksi aikaa. 

Rukan kukkuloiden välisestä notkosta löytyy vielä punaisena hehkuvaa riekonmarjaa. Suurin osa riekonmarjakasvustoista on jo ruskeaa ja kuihtunutta. 

Maston rinteeltä vie hyvin sorastettu tie Kelorinteen yläpuolelle Rukan huipun suuntaan. Tien varrelta avautuu näkymiä kauas joka suuntaan. 

Kelon laavu on näköalapaikalla. 

Metsälauhat kumartavat lumen ja huurteen painosta. 

Kesän aikana Rukan huipun ja Maston rinteen väliseen maastoon on rakennettu pyöräilyreittejä. Rinteessä kiemurtelee serpentiinin tavoin kapeita sorastettuja polkuja. 

Lumi jäi vain hetkeksi vaarojen laelle. Seuraavana päivänä tuuli ja vesisade häivytti ensilumet. 

Varma merkki talven lähestymisestä on joutsenten kerääntyminen järville. Nissinjärvi on joka syksy joutsenten kokoontumispaikka. Nämä joutsenet olivat ihan tien lähellä lahden pohjukassa. Höyhenpeitteen huoltotoimet oli parhaillaan menossa.  

Kesä yrittää vielä sinnitellä. Istutin ovenpielen kukkaruukkuun nämä orvokit toukokuun lopulla. Ne kukkivat edelleen, eli yhtä kauan kuin lumeton kausi kesti.