Suolammen aamu

Palaan syyskuun alkupuolen sumuiseen aamuun, kävelemään pitkospuita suolampien rannoille. Elokuussa kävin samalla paikalla, nyt oli tilaisuus uusintaan. Aamuinen suomaisema on sama, mutta sumun määrä ja valon suunta erilaiset. Auringon nousuaika on myös muuttunut aamun kulkijalle edullisemmaksi. Kun 11.8. aurinko nousi viiden aikaan, niin syyskuun kuudes sen nousuaika on yli tunnin myöhemmin, kello 6:13. 

Hyvissä ajoin ennen auringon nousuaikaa olen kulkenut reilun kilometrin matkan pitkospolkua lammen rannalle. Tässä vaiheessa ei vielä voi tietää minkälainen aamu on tulossa. On mahdollista, että sumu painuu ja tiivistyy alas, jolloin näkyvyys häviää kokonaan. Siltä se vähän näyttää hetken aikaa. 

Sitten lammen takaranta alkaa erottua ja idän suunnalla vähän valonkajoa.

Takanani hento punainen raita sumussa kertoo auringon nousseen. 

Lampi ei ole suuri. Jos sen ympäri kävelisi, ei matkaa tulisi kuin puoli kilometriä. Siksi on helppoa etsiä rannalta erilaisia näkymiä. Valon väri muuttuu koko ajan sumun liikkuessa. 

Sammaleet ja varvut kahisevat jalan alla. Yöllä on käynyt pakkasen puolella, joten juolukan lehdet ovat vähän huurteessa. 

 

Tätä hetkeä odotin. Aurinko on vielä metsän takana, mutta valo puskee alhaalta ylöspäin sumupilveen. 

Isomman lammen lähellä, noin sadan metrin päässä on pikkuinen Silmä-lampi. Kun ehdin rannalle, on valoa jo liikaakin. 

Lähden palaamaan autolle, mutta matkalla kuvaan auringon valaisemia rantoja.

Suon puut eivät vuosikymmenienkään aikana paljon muutu. Tätä käkkyrää olen kuvannut erilaisissa valoissa, mutta muuten samannäköisenä jo 80-luvulta alkaen. 

 

Sumuaamuina, auringonvalon osuessa sopivasta suunnasta, saattaa löytää upeita valoviuhkoja puiden oksilta.

Uimarannan hyppytorni näyttää kuin leijuisi ilmassa. 

Sumu jäi järvien ja soiden yläpuolelle pitkälle aamupäivään. Kotimatkalla oli vielä pysähdyttävä kuvaamaan tämä veden pinnalla häilyvä sumu.