Maaliskuu alkoi revontulilla

Kuusamo vastaanotti ilotulituksella. Maaliskuun alkupäivät ovat olleet revontulien aikaa. Revontulia olisi näkynyt useimminkin, mutta harmittavasti pilvet haittasivat monena iltana. Mutta sentään tuli onnistumisiakin.

Kun kaksi revontulikaarta taivaalla lupaa hyvää, niin kolme kaarta sitä enemmän. Heti kun sain kameran kiinnitettyä jalustaan ja säädöt kohdilleen alkoivat revontulikaaret elää. 

Yksi revontulikaari alkoi kirkastua ja sykkiä....

...ja sitten se kohosi ylös taivaankannelle

Idän puolella revontulikaaret olivat levittyneet epämääräisimmiksi raidoiksi

Kun revontulien loimotus on aktiivisimmillaan, on aina vaikeuksia päättää mihin suuntaan kääntää kameraa kun yhtä aikaa tapahtuu joka puolella taivasta. Revontulikuvauksissa käyttämäni 14 mm optiikka ei ole tarpeeksi laajakulmainen. 

Punaista revontulivaloa vilistää revontulikaaren alareunassa

Harvinaisempi revontulimuoto

Liekehtivät loimut

Taivaankannen revontulikorona jäi hieman pilviharson peittoon. Nykyisin tuntuu jo oudolta käyttää sanaa korona muussa kuin pandemiaa kuvaavassa yhteydessä. 

Seuraavana iltana Rukan taivas on pilvessä, mutta lähdemme siitä huolimatta ajamaan pohjoista kohti etsimään aukkoja pilvirintamassa. Rannan tutulla kuvauspaikalla kamera tallentaa vain Rukan valojen heijastamaa ruskeaa taivasta, mutta taivaanrannalla erottuu selkeämpi alue. Jatkamme parikymmentä kilometriä Kemijärven suuntaan ja jäämme tienvarren parkkipaikalle tuijottelemaan pimeyteen. Pian vihertävää valoa alkaakin hehkua suon yläpuolella. Himmeänä hehkuvasta kaaresta erottuu pieniä tuikkeita ylöspäin. Se on aina lupaavaa, merkki siitä, että kaari saattaa herätä liikkumaan. 

Ja tuikkeita todellakin syttyy, kun yht'äkkiä kaareen tulee eloa ja liikettä. 

Tienvarren pysäköintipaikka ei ole paras mahdollinen revontulikuvaukseen. Tosin iltamyöhään ei autoja enää kovin monta kulkenut. 

Revontulivalon voimakkuudesta kertoo se, että ne erottuvat pilvien lomastakin. Ja kuvauspaikan valosaasteettomuudesta taas kertoo, että keinovalot eivät värjää pilviä.

Sitten liike loppuu ja kaari jää taivaalle leveänä vyönä koillisesta luoteeseen. 

 

Kolmantena revontuli-iltana odotukset eivät ole kovin korkealla. Ennustearvot ovat melko lailla maltilliset. Mutta jos ei yritä, niin ei ainakaan voi onnistua. Nyt kuvauspaikkana on jokiranta, jossa edellisen kerran kuvasin helmikuun alussa. Onpa yllätys, että jalanjälkeni kuvauspaikalle erottuvat vielä hyvin. Eli kuukauden aikana ei ole satanut lunta muutamaa senttiä enempää. 

Ilmassa on utua ja revontulet loistavat ohuen pilviharson läpi. Välillä ihan taivaanrannassa syttyy pientä liikettä, kuten tämä kynttilänliekkiä muistuttava kuvio. 

Matkalla kotiin puolenyön aikaan käyn vielä jäällä kurkkimassa taivaalle. Huonompina revontulikausina tämäkin näkymä olisi innostanut, mutta nyt kun muistissa on parin illan takainen revontulinäytelmä, niin ei tee mieli jäädä jäälle palelemaan. Puhaltelee nimittäin melko kylmästi pohjoisesta ja pakkanenkin on kirinyt parinkymmenen asteen lukemiin.