keskiviikko 17. maaliskuuta 2021

Aamukävely Valtavaaralle

Maaliskuussa pitää olla aamuvirkku ehtiäkseen auringonnousun aikaan vaaralle. Vähän yli kuuden olen jo näköalapaikalla Ahmakallion yläpuolella. Puiden takaa erottuvat Itä-Rukan valot. 







Vaarojen puut alkavat kuoriutua tykkykuormastaan. Koivut ovat jo lumettomia, samoin alarinteiden metsä. Ylempänä, varsinkin itä- ja pohjoisrinteillä on vielä tykkyoksaisia kuusia. 




Valtavaaranlammen tulipaikan ja laen päivätuvan välillä on pieni kukkula, josta näkyy laelle. Huolestuttavasti pilvet ovat lisääntymässä vaaran päällä. 


Aamuauringon kajo taivaanrannan pilvikerroksen takaa on kuitenkin värikäs. 


Edessä on vielä viimeinen jyrkkä nousu ja matkaa noin parisataa metriä. 


Viisi minuuttia myöhemmin ehdin vaaran laelle. Tuona aikana taivas on mennyt pilveen. Tulee mieleen joulukuun kävelyretkeni  tänne samaan paikkaan. Silloinkin kaunis aamu peittyi hetkessä pilviin juuri kun oli päässyt perille. Auringon nousuaika on ollut neljä minuuttia sitten, mutta siellä se on piilossa pilvien takana. 




Siinä harmitellessani huonoa tuuriani huomaan yht'äkkiä auringon pilkistävän harmaan pilvikerroksen raosta. Ehkäpä ei ihan heti kannata lähteä paluumatkalle, vaan jäädä katselemaan tilanteen kehitystä. 


Parissa minuutissa harmaa pilvi auringon ympärillä muuttuu vaaleanpunaiseksi.


On lumoavaa seurata miten aurinko puskee pilven läpi, samalla maiseman väri muuttuu koko ajan yhä värikkäämmäksi. 


Punertava valo värittää jo rinteen huurteisia koivuja. 










Koko sydäntalven päivätuvan seiniä peittänyt huurre- ja jääkuori on jo sulanut. 




Sitten pilvikerros on ohentunut niin, että auringonvalo hehkuu kullankeltaisena. 

 











Puolessa tunnissa täysin pilvinen sää on vaihtunut aurinkoiseksi.





Lähden laskeutumaan kohti Valtavaaranlampea, mutta vähän väliä on pysähdeltävä katselemaan ja kuvaamaan polun varren näkymiä.


 


Kun jaotellaan vuodenkierto pohjoisen kahdeksan vuodenajan mukaan, niin nyt ollaan siirtymässä pakkastalvesta hankikantokevääseen. Aurinko lämmittää päivisin jo niin, että tykkylumet tippuvat alas. Kunhan päivisin mennään lämpöasteille, mutta yöt on pakkasella, tulee hankikanto. Kevätpäiväntasaus on 20.3. Alkaa valon aika. 



Pohjoisen kahdeksan vuodenaikaa:

-pakkastalvi

-hankikantokevät

-jäidenlähtökevät

-yötön yö

-sadonkorjuu

-ruska

-ensilumi

-joulukaamos

12 kommenttia:

  1. Hienosti kirkastui auringon valo pilvien takaa. Ihan uusi tieto nuo pohjoisen vuodenajat, hyvin kuvaavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ei tarvinnut pettyä. Kannatti jäädä odottamaan.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Pilvi suodattaa valoa ja antaa väriä maisemaan.

      Poista
  3. Aamusta on päivä pisin. Myös kauneimmat värit varhain aamulla.
    Noista vuodenajoista löytyy useammalle mieluisin. Yleisesti ottaen kohdallani on suosikkini pakkastalvi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkastalvi ja joulukaamos. Siinä minun suosikkivuodenajat.

      Poista
  4. Ihana pohjoisen matka jälleen!
    Olet upea virtuaalinen matkatoimisto 🥰.

    VastaaPoista
  5. Winter wonder land. Fantastic landscape photos !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Last moments of the winter wonderland now. Thaks!

      Poista
  6. Samaa mieltä kuin Susanna. Upeita kuvia. Kiva toi vuodenaikalista. Kovin vähän on noita kesään liittyviä termejä, mutta muut on tosi kuvaavia omille ajoille. Meillä taitaa olla rapakelisyksy ja välillä rapakelikevät lisänä perinteisiin jaksoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesä pohjoisessa on yhtä yötöntä yötä, ei muuta mainittavaa :)
      Juuri rapakelisyksyn ja -kevään vuoksi pysyttelen mielelläni pohjoisessa.

      Poista