Maaliskuussa pitää olla aamuvirkku ehtiäkseen auringonnousun aikaan vaaralle. Vähän yli kuuden olen jo näköalapaikalla Ahmakallion yläpuolella. Puiden takaa erottuvat Itä-Rukan valot.
Vaarojen puut alkavat kuoriutua tykkykuormastaan. Koivut ovat jo lumettomia, samoin alarinteiden metsä. Ylempänä, varsinkin itä- ja pohjoisrinteillä on vielä tykkyoksaisia kuusia.
Valtavaaranlammen tulipaikan ja laen päivätuvan välillä on pieni kukkula, josta näkyy laelle. Huolestuttavasti pilvet ovat lisääntymässä vaaran päällä.
Aamuauringon kajo taivaanrannan pilvikerroksen takaa on kuitenkin värikäs.
Edessä on vielä viimeinen jyrkkä nousu ja matkaa noin parisataa metriä.
Viisi minuuttia myöhemmin ehdin vaaran laelle. Tuona aikana taivas on mennyt pilveen. Tulee mieleen
joulukuun kävelyretkeni tänne samaan paikkaan. Silloinkin kaunis aamu peittyi hetkessä pilviin juuri kun oli päässyt perille. Auringon nousuaika on ollut neljä minuuttia sitten, mutta siellä se on piilossa pilvien takana.
Siinä harmitellessani huonoa tuuriani huomaan yht'äkkiä auringon pilkistävän harmaan pilvikerroksen raosta. Ehkäpä ei ihan heti kannata lähteä paluumatkalle, vaan jäädä katselemaan tilanteen kehitystä.
Parissa minuutissa harmaa pilvi auringon ympärillä muuttuu vaaleanpunaiseksi.
On lumoavaa seurata miten aurinko puskee pilven läpi, samalla maiseman väri muuttuu koko ajan yhä värikkäämmäksi.
Punertava valo värittää jo rinteen huurteisia koivuja.
Koko sydäntalven päivätuvan seiniä peittänyt huurre- ja jääkuori on jo sulanut.
Sitten pilvikerros on ohentunut niin, että auringonvalo hehkuu kullankeltaisena.
Puolessa tunnissa täysin pilvinen sää on vaihtunut aurinkoiseksi.
Lähden laskeutumaan kohti Valtavaaranlampea, mutta vähän väliä on pysähdeltävä katselemaan ja kuvaamaan polun varren näkymiä.
Kun jaotellaan vuodenkierto pohjoisen kahdeksan vuodenajan mukaan, niin nyt ollaan siirtymässä pakkastalvesta hankikantokevääseen. Aurinko lämmittää päivisin jo niin, että tykkylumet tippuvat alas. Kunhan päivisin mennään lämpöasteille, mutta yöt on pakkasella, tulee hankikanto. Kevätpäiväntasaus on 20.3. Alkaa valon aika.
Pohjoisen kahdeksan vuodenaikaa:
-pakkastalvi
-hankikantokevät
-jäidenlähtökevät
-yötön yö
-sadonkorjuu
-ruska
-ensilumi
-joulukaamos
Hienosti kirkastui auringon valo pilvien takaa. Ihan uusi tieto nuo pohjoisen vuodenajat, hyvin kuvaavia.
VastaaPoistaNyt ei tarvinnut pettyä. Kannatti jäädä odottamaan.
PoistaVoi että, mitkä värisävyt!!
VastaaPoistaPilvi suodattaa valoa ja antaa väriä maisemaan.
PoistaAamusta on päivä pisin. Myös kauneimmat värit varhain aamulla.
VastaaPoistaNoista vuodenajoista löytyy useammalle mieluisin. Yleisesti ottaen kohdallani on suosikkini pakkastalvi.
Pakkastalvi ja joulukaamos. Siinä minun suosikkivuodenajat.
PoistaIhana pohjoisen matka jälleen!
VastaaPoistaOlet upea virtuaalinen matkatoimisto 🥰.
Kiitos Susanna.
PoistaWinter wonder land. Fantastic landscape photos !
VastaaPoistaLast moments of the winter wonderland now. Thaks!
PoistaSamaa mieltä kuin Susanna. Upeita kuvia. Kiva toi vuodenaikalista. Kovin vähän on noita kesään liittyviä termejä, mutta muut on tosi kuvaavia omille ajoille. Meillä taitaa olla rapakelisyksy ja välillä rapakelikevät lisänä perinteisiin jaksoihin.
VastaaPoistaKesä pohjoisessa on yhtä yötöntä yötä, ei muuta mainittavaa :)
PoistaJuuri rapakelisyksyn ja -kevään vuoksi pysyttelen mielelläni pohjoisessa.