Kaksi tuntia ja neljäkymmentä minuuttia

Eletään vuoden pimeintä aikaa. Päivän pituus Rukan seudulla on tällä hetkellä kaksi tuntia ja neljäkymmentä minuuttia. Viime viikot ovat olleet pilvisiä, mutta maassa oleva lumikerros valaisee maisemaa pilvisenänkin päivänä. Kun pakkasta on aamulla 12 astetta ja sääennuste lupaa päivän olevan selkeä, on suunnitelmana viettää koko päivän valoisa aika ulkona. 

Olen edellisenä päivänä hiihdellyt karvapohjasuksilla jäljet Juhannuskallion laelle. Nyt on helppo nousta rinnettä ylös kovettunutta latua pitkin. 

Ylempänä taivaalla on pilveä, mutta taivaanranta on selkeä joka suunnalla. Lännen ja pohjoisen puolella taivaan väritys on punainen, auringonnousun puolella oranssi. 

Harmittavasti juuri auringonnousun aikaan paksu pilvirintama peittää auringon. 

Näkymä pohjoiseen Valtavaaran suuntaan.

Aurinko piilottelee edelleen pilven takana. Hiihtelen edestakaisin vaaran laella ja odotan. 

Idän suunnalla on selkeää.

Kuin kiusoitellakseen aurinko heijastelee valoa pilvenraosta. Olen ihan varma, että heti kun lähden hiihtelemään alas, niin se tulee esiin pilven takaa. Ja niin siinä käykin, mutta siinä vaiheessa minä istun autossa matkalla koskelle. 

Auringon ja pakkasusvan tavoittaminen koskella ei sekään ole ihan ongelmatonta. Suunnitelmani on hiihtää joen länsirantaa ylävirran suuntaan. En kuitenkaan ole ottanut huomioon, että vesi on tavallista korkeammalla ja kosteikkopaikat lumen alla eivät ole jäätyneet. Yht'äkkiä suksi uppoaa lumen alla olevan ohuen jään läpi. Ja tietäähän sen mtä tapahtuu kun karvapohjainen suksi kastuu pakkasella. Minulla on jaloissani kymmenen senttiä paksut jäämöhkäleet.  Irrotan sukset ja jatkan matkaa jalan. Ylävirran suunnalta puiden välistä kajastava valo innostaa jatkamaan, ja todellakin, kyllä kannatti kahlata.

Paluumatkalla koskelta on vielä pysähdys Ala-Kitkan rannassa. 

Konttainen  

Ruka lumipilven ympäröimänä. Pakkaspäivänä rinteen kaikki lumitykit ovat käynnissä. 

Ala-Kitka auringonlaskun jälkeen.