Toinen talvi

Viime viikolla alkoi uusi yritys talventulon suhteen. Nyt Rukalla on lunta maassa noin 10-15 senttiä. Saa nähdä miten nyt käy, vai pitääkö paikkansa vanha uskomus joka väittää, että marraskuun talvi ei ole pysyvä.

Lumisateen jälkeen sää selkeni ja ilman lämpötila painui reilusti pakkaselle. Lauantaiaamuna Rukatunturillakin mitattiin yhdeksän pakkasastetta, mutta alempana pakkasta oli vielä enemmän. Säätiedotus ennusti pilvistyvää ja lämpenevää iltapäiväksi, joten heti aamun valjetessa olin kiipeämässä Juhannuskalliolle, lähimmälle näköalapaikalle Rukan kylällä. 

Märkänä satanut lumi on pakkasen kiristyessä jäätynyt tiukasti kiinni puiden oksiin. Hangen pinnallakin on joka askeleella kahiseva jääkuori. 

Taivaanrannalla on vähän pilveä joka värittyy punaiseksi nousevan auringon kajossa. 

Ennen auringonnousua lännen puolen taivaan värit vahvistuvat entisestään.

Valtavaaran kuusimetsä erottuu vielä  vihreänharmaana. 

Juhannuskallio-viitan ympärille on muodostunut huurretta. Se roikkuu viitasta kuin ikkunaverho.

 

Auringonnousun aika on 9:16, mutta täältä ylhäältä kalliolta aurinko alkaa näkyä jo viittä minuttia aiemmin. 

En malta pysyä yhdessä paikassa, vaan kuljen ympäri kallion lakea erilaisia näkymiä etsien.

Toistan itsenäni, mutta en voi olla hehkuttamatta pohjoisen pimeän ajan valon värejä. Marras- joulu- ja tammikuu ovat värikkäimmän valon aikaa. Siis silloin kun sattuu olemaan pilvetöntä. Saattaa mennä viikkoja kun taivas on pilvessä, joten on yhtä juhlaa kun aurinko näyttäytyy. Auringonvaloa ei tänäänkään riittänyt kuin pari tuntia, kun pilvirintama lännen suunnalta siirtyi auringon eteen. 

Laskeutuessani kalliolta alas kuvasin polun varrelta auringon valaisemia yksityiskohtia.