Muutama aste pakkasta ja maassa pari senttiä lunta. Oli hyvä tilaisuus lähteä käymään Naruskalla. Lunta oli ollut jo niin paljon, että ilman tien aurausta ei eräkämpän pihaan olisi päässyt. Mutta niin vain ensilumi hupeni olemattomiin.
Marraskuun alkupuolen päivä on kaunis. Ajelen Kuusamosta kohti Sallaa. Noin 13 kilometriä ennen Sallan keskustaa pysähdyn Kaunisharjulla katsomaan näköalapaikalle valmistunutta rakennusta. Erikoisen näköisen rakennuksen katto ja seinät ovat lämpöpuuta ja runko tummaksi käsiteltyä piiluhirttä.
Kaunisharjun levähdyspaikan julkisivu tielle päin |
Rakennuksen rinteen puolella, katoksen alla on leveät penkit ja pöytä.
Kaunisharjun levähdyspaikka |
Matka jatkuu noin 80 kilometriä pohjoisen suuntaan, Naruskajoen varteen.
Vähän kerrassaan jääkansi kuroutuu kiinni
Pimeä tulee aikaisin tähän aikaan vuodesta. Revontulia ei näy, mutta taivas on tähtikirkas ja Linnunrata erottuu hyvin.
"Näiden tähtien alla" |
Tulen Rovakaltionojalle. Nyt on laskettava reppu maahan ja viriteltävä kameran jalusta. Tiedän, että tässä tulee kulumaan paljon aikaa. Rovakaltionojan vedet putoavat harjun rinnettä pitkin kivikkoisessa uomassaan. Pakkanen on jäädyttänyt kivien ympärille ja rannan varpuihin kauniita jääkoristeita.
Vietän lähes kaksi tuntia noin sadan metrin pituisella matkalla jokirannan jääkoristeita ihaillen ja kuvaten.
Auringon kiertorata on matala marraskuussa. Vähän ennen puolta päivää aurinko ei ole ehtinyt tuon ylemmäs.
Kämpälle palattua sytyttelen nuotion. Pakkasta on vain muutama aste, joten hyvin tarkenee kokkailla ruokaa ulkona.
Aurinkopaneeleista saisi valotkin tupaan, mutta kynttilän valo on tunnelmallisempaa. Hämärän alkaessa laskeutua istun pirtissä ja kuuntelen Radio-Suomea. Se on niitä harvoja kanavia joka näillä korkeuksilla kuuluu. Toki nettiyhdeydellä saisi muitakin kanavia, mutta jotenkin patteriradion kuuntelu sopii paremmin tähän ympäristöön.
Kauniin harras retki. Ajattele, että olen nähnyt tuollaista tähtitaivasta monta vuotta sitten Joensuussa. Täällä Espoossa sitä en näe. Tuntee itsensä hyvin pieneksi tähtiä katsellessa. Kynttilänvalo oli oikea ratkaisu, se on niin tunnelmallista. Sinulla oli tosi ihana samoilupäivä.
VastaaPoistaNaruskan kylän pohjoisosa Tuntsan erämaan äärellä on Suomen pimeimpiä paikkoja talviaikaan, keinovalojen ulottumattomissa.
PoistaIhana Naruska! Tuli vähän jouluolo! Kummallista, ettei niillä korkeuksillakaan ole sanottavasti lunta.
VastaaPoistaLämmin virtaus loka-marraskuun vaihteessa vei lumet Itä-Lapistakin. Vain Käsivarren Lapissa ja Utsjoen seudulla on lunta.
PoistaTähtitaivas on ihan mieletön.
VastaaPoista"Vain pimeässä näkyvät tähdet, vain hiljaisuudessa kuuluu laulu" Näin runoili Maaria Leinonen
PoistaOn metkan ja samalla pramean näköinen levähdyspaikka. Tuota ei kait ollt vielä kesällä 2019, kun kävin noilla seuduin.
VastaaPoistaHyvä ajankohta reissullasi. Ahkeroit paljon hienoja kuvia ja tunnelmoit kynttilän valossa radiota kuunnelle.
Ihan vastavalmistunut on tuo lehvähdyspaikan rakennus. Toivottavasti säilyy ilman ilkivaltaa.
PoistaTuolla eräkämpällä ollessa tulee monista asioista lapsuus mieleen; ulkosauna, pimeys mutta toisaalta tähtikirkas taivas ja radion kuuntelu.
Kivasti aurinko punaa tuon pyöreän tunturin. Linnunrataa näkee tosi harvoin. Usein pilvistä tai sitten liikaa valoa kylältä päin.
VastaaPoistaLight pollution map-nettikartasta näkee Suomenkin pimeimmät paikat, joihin keinovalo ei yllä. Naruskan kylän pohjoisosa on hyvä paikka katsella tähtitaivasta.
PoistaUpeat kuvat.
VastaaPoistaKiitos Maarit
PoistaNyt on tunnelmaa kerrakseen! Hauska ja hieno taukopaikka, tunnelmallinen mökki, kauniit luonnon jäätaideteokset joella ja vau, mikä tähtitaivas!
VastaaPoistaHarmaiden päivien joukossa oli pari aurinkoista pakkaspäivää. Naruska oli hyvä kohde noille päiville.
Poista