Kesä alkutekijöissään

Olin muutaman päivän Pohjois-Sallassa Naruskajoen varrella kevään tuloa seuraamassa.

Luulin osuvani paikalle kevättulvan aikaan, mutta tulva olikin jo ohi ja joki virtasi uomassaan.

Muuten kesän tulo ei ole paljoa edistynyt. Joen rannan koivuissa ei vielä näkynyt yhtään vihreää, lähemmin tarkasteltuna sentään pieniä hiirenkorvia. Mutta linnut olivat paikalla ja ihana konsertti kuultavana. Toivoin kovasti näkeväni sinirinnan, mutta tällä kertaa ei onnistanut. Sen sijaan

näin pari kertaa taviokuurnapariskunnan. Taivaanvuohen ääntelyäkin kuului.

Suoltioivan laella on vielä lumilaikkuja, samoin metsän varjoisilla rinteillä. Harjun syvissä supissa

voisi vielä laskea pulkkamäkeä.

Nyt on mukava kulkea metsässä kun ötökät eivät vielä kiusaa. Harjun viertä seuraileva puro on sorapohjainen. Mutkitellen se virtaa kohti Naruskajokea ja putoaa lopuksi moniportaisena harjun jyrkkää rinnettä.

Kultahiekkaa purossa

Yöt ovat olleet kylmiä. Aamulla pihalle jääneessä vesisangossa oli kolmen millin jääkerros. Ja jokirannassa jääriitettä.

Vielä puolenpäivän aikaan on purolla jääpuikkoja.

Mutta aurinko sentään lämmittää ja hävittää kohta loputkin menneen talven lumet.

Naruskajoen Rovakaltiokoski

Mutta kylmyydestä huolimatta löytyy elämää. Rentukka yrittää puskea pintaan virtaavasta purovedestä.

Ja kun oikein tarkkaan katsoo, niin löytää kukkivia variksenmarjoja. Kukka on niin pieni, että täytyy kumartua lähelle sen nähdäkseen.

Harjun kivikoista löytyy hienoja karttakiviä

Lähtöaamuna, kuin hyvästiksi ja lupaukseksi kesän tulosta Lappiin, huomasin pihakoivun latvassa vihreää.

Teerikin löytää syötävää koivujen latvoista.

Nämä heinäpäät kuvasin Salla-Savukoski-tien varrelta. Olen joskus muistanut mätästävän heinän oikean nimen, mutta paremmin on mieleen jäänyt nimitys pökköpääheinä. (lisäys: kyseessä on joko tupassara tai mätässara)

Täältä löytyy muutama kokeilukuva variksenmarjoista iltavalossa: Variksenmarjat