Syksystä talveksi

Kolmen päivän aikana seurasin Naruskalla kun syksy muuttui talveksi.

Ajoitus on täydellinen. Juuri kun pääsen perille Naruskajokivarteen, pohjoistuuli puhaltelee viimeisiä pilviä pois ja kohta taivas on täysin selkeä.

Aurinko lämmittää ja on tyyntä. Tuntuu paljon lämpimämmältä kuin mittarin näyttämä viisi plusastetta. Lähden kävelemään jokivartta alavirran suuntaan.

Tämä on minusta kauneinta maisemaa Naruskajoella; kynttiläkuuset ja niitty reunustavat koskena kohisevaa jokea. Niityn taipunutta kuloheinikkoa katsellessa muistelen, miten kesällä tässä kukkivat kaarlenvaltikat ja kellosinilatvat.

Kosken ja lähdepuron välissä, tasaisella hiekkakentällä on leiripaikka. Joku on nähnyt vaivaa ja tuonut penkin. Matkaa on kuitenkin yli puoli kilometriä lähimmältä tieltä.

Kolme koppeloa pyrähtää lentoon jängän laidalta, kuukkelit käyvät tervehtimässä ja lapintiainen hyppii puunrungolla. Todistusaineistoa en saa, kamerassa on kiinni lyhytpolttovälinen objektiivi.

Illalla sytyttelen kynttilät ja lyhdyt. Taivaskin sytyttelee tähtiä ja idän suunnalla pilviharson takaa loistaa lähes täysi kuu.

Kuu valaisee jokirantaa ja hento revontulivyö erottuu puiden latvojen takaa Otavan alapuolella.

Seuraava päivä on pilvinen, lämpötila on yön aikana pudonnut pakkaselle ja sataa ohutta lumikidettä. Jatkan lähimaastohin tutustumista. Naruskantieltä lähtee merkitty viiden kilometrin mittainen polku Kenttälammelle. Ilmeisesti ei kovin paljon kuljettu, koska polku-ura häviää monin paikoin. Rovakaltiolammen harjujen kohdalla polku erottuu hyvin maastossa.

Puron reunalta löytyy jo jääkuorrutteisia varpuja.

Neulamaisia lumikiteitä pohjankorvajäkälällä.

Lampia ja lammikoita peittää ohut jääkerros. On niin kylmää, että satanut lumi jää maahan.

Jokimaisema on yhdessä yössä muuttunut ruskeasävyisestä hopeanharmaaksi.

Seuraava yö on edellistä kylmempi, aamulla on seitsemän pakkasastetta.

Päivän valjetessa paljastuu huurteen kuorruttama talvimaisema. Suoltioivan laelle kohdistuu valoa kuin vinkiksi, että aurinkokin saattaa pian näyttäytyä.

Ajan muutaman kilometrin päähän lammen rannalle odottamaan auringonnousua. Ilmassa on sumua ja taivaanrannalla pilveä, on vain odotettava jaksaako aurinko tulla esiin.

 Lampi on lähes kokonaan jään peitossa. Vain takarannalla on kapea sula vyöhyke.

Kannatti odottaa, sieltä se nousee pumpulipilvien keskeltä.

Sillä aikaa kun olin lammella, on aurinko löytänyt jokirantaankin.

Vietän koko päivän ulkona kuivassa pakkassäässä. Ruuankin kokkailen nuotiolla. On viimeiset hetket kävellä metsässä ilman suksia tai lumikenkiä. Seuraava lumisade peittää huurteisen maan.