Huurreaamu Pyhävaaralla

Aamun väri on harmaa, mutta ei ikävänharmaa, vaan pakkasen huurruttama hopeanhohtoinen. Huurrekiteet puiden oksilla ja polun varren mustikkavarvukossa kimaltavat kuin timantit. Olen lähtenyt liikkeelle aamuhämärän aikaan, joten otsalamppukin on tarpeen tiheässä kuusikossa polun alkupäässä, mutta noustessani ylemmäs Pyhävaaran rinnettä, alkaa nousevan päivän kajo heijastua puiden latvoihin. On ollut tämän syystalven kylmin yö, vielä aamulla pakkasta on kymmenen astetta.

Nyt on hyvä kulkea maastossa, lunta on maassa vain ohut harso ja pakkanen on kovettanut maanpinnan.

Vähenevä kuu pilkistää kelopuun haarasta. Tällä hetkellä kuu näkyy taivaalla pitkälle iltapäivään.

Ensimmäinen näköalapaikka on vaaran itärinteellä, josta on vielä nousua vaaran laelle. Mutta tässä on hyvä pysähtyä tasaamaan hengitystä ja katsella Pyhäjärvelle ja Rukajärvelle päin avautuvaa maisemaa. Pyhäjärven eteläpää näyttää olevan jäässä, mutta keskiosa on vielä sula.

Rukajärvi siintelee vähän kauempana, tältä etäisyydeltä ei voi arvioida onko se sula vai onko se ohuen jääkerroksen peittämä.

Tämän puuvanhuksen luona pysähdyn aina. Puun runko ja oksat erottuvat nyt hyvin kuuralatvusten alta.

Toinen puu, jota käyn aina tervehtimässä on tämä vanha koivu, joka kasvaa rotkossa jyrkänteen reunalla. Se on kaunis huurreoksaisena, mutta myös kevällä hiirenkorva-aikaan tai syysväreissä.

Ylempänä avaralla laella tunnen olevani todellisessa satumaailmassa. Lännen taivaalla on voimakkaan punainen vastarusko, idän ja etelän taivas on oranssinpunainen ja vaaran laella joka paikkaa peittää paksu huurrekerros.

Auringon noususuunta on nyt kaakossa, Pyhäjärven takaa.

Vaikka maisema oli satumainen jo ennen auringonnousua, niin nyt se sitä vielä enemmän kun aurinko värjää puut, pensaat ja maanpinnan varvukon vaaleanpunaiseksi.

Aurinkoinen ja selkeä pakkassää loka-marraskuun vaihteessa on parasta mitä alkava talvi voi tarjota. Yleisempi sää tähän aikaan on pilviä ja lumi-räntäsadetta. (sitä saatiin jo pari päivää myöhemmin) Monesti lumi peittää heti sammalet ja varvut, jolloin tämän aamun kaltainen huurremaisema jää näkemättä.

Vielä viimeinen vilkaisu puiden latvojen yli järvelle ja sitten lähden laskeutumaan alas vaaralta.

Matkalla kuvaan polun varren naavapuita kohdevalossa.

Seuraava lumisade peittelee mustikanvarvut talviunille.