Lyngstuvan

Aamu on pilvinen, mutta idästä kajastaa selkeää taivasta. Lähden kävelemään rannan tuntumassa kulkevaa kylätietä pitkin kohti kuvassa tummana ja matalana erottuvaa niemenkärkeä. Siellä on Lyngenin pohjoisin paikka Lyngstuvan. Matkaa yhteen suuntaan on noin kolme kilometriä. Vierellä kohoaa Russelvfjellet,joka on 818 metriä meren pinnasta.

Muutama sata metriä ennen niemen kärkeä polku nousee ylös tasaiselle kannakselle. Oikealle jää Russefjellet ja meren puolella kohoaa pieni kukkula, jonka takana on Lyngstuvan.

Tasanteelle on kasattu kivistä "karsina", tuulensuojaksi varmaan. Siinä on myös vieraskirja.

Nousen meren puoleiselle kukkulalle. Alhaalla näkyy retkikohteeni, mutta vielä on monta kivilouhukkoa ylitettävänä ennen kuin sinne pääsen.

Aurinko on hetki sitten noussut vuorten takana.

Tuossahan se polku kulkee. Kivirakkaan on tasoitettu polku-uraa, joka erottuu kyllä kun tarkkaan katsoo.

Korkeat järkäleet peittävät näkymän niemen kärkeen ja merelle.

Muutaman kivikukkulan ylitettyäni olen perillä.

Oikea ajoitus, aurinko on juuri tullut esiin vuoren takaa.

Majakka ja tupa ovat vuodelta 1921, mutta Lyngstuvan on mainittu jo vuonna 1326 Norjan ja Venäjän verorajan läntisimpänä osana.

Tunnettuja nimiä majan vieraskirjassa.

Tupa on hyvin varusteltu. Opaskirjan mukaan siellä on mahdollista yöpyäkin.

Tuvan seinässä olevassa opastaulussa reitti on piirretty jatkumaan rannan tuntumassa niin, että se yhtyisi tuloreittiini kukkulan takana. Koetan etsiä polkua kivierämaasta, mutta en löydä kohtaa josta pääsisi kukkulan toiselle puolen.

Ei auta muu kuin palata tuvalle ja jatkaa samaa reittiä mitä tulin.

Paluumatkalla näenkin ylhäältä käsin kivistä tehdyn nuolen, joka ohjaa kulkemalleni reitille. Meren puolen polkua ei siis enää käytetä, vaikka tuvan opastaulu niin neuvookin.

Kun aamuhämärissä kuljin nopeasti yrittäessäni kiirehtiä niemen kärkeen auringonnousun aikaan, en ehtinyt havaitsemaan polun varren pieniä yksityiskohtia. Takaisin kävellessä on aikaa tarkastella tien varren ihmeitä. Rannalla on kultarikkoniitty, jossa kasvaa muitakin tunturikasveja kuten tunturikohokkia. Kultarikot olivat jo kukkineet, mutta muutama kukka vielä löytyi.

Rannalla on myös laavu ja tulipaikka. Paikalliset ajoivat tähän autolla, varmaan siksi, että saivat tuotua polttopuita mukanaan. Tulipaikalla ei nimittäin ollut polttopuita.

Loppumatkaan toivat jännitystä lampaat, joiden laitumen läpi tie kulki. Valkoisien lampaiden joukossa oli yksi isompi musta, joka tuijotti minua. En ehtinyt katsella sitä tarkemmin kun tuli mieleen, että jospa se on pässi. Mietinkin mihin suuntaan lähden juoksemaan karkuun. Jostain syystä lampaiden kuvaaminen ei käynyt mielessä.