Blåvatnet

Lyngenin kuuluisimpia ja suosituimpia retkikohteita taitaa olla Blåvatnet, pieni turkoosinsininen järvi vuorten juurella. Kävelymatkaa tien varresta Sør-Lenangsbotnista on suuntaansa noin neljä kilometriä. Tromssan alueen matkaopas kuvailee reittiä: "kaikille soveltuva hieno reitti helpossa maastossa". Minulla on vähän eri käsitys helposta maastosta, mutta norjalaisilla lienee toisenlaiset kriteerit.

Avarassa maastossa kohde näkyy lähes koko ajan. Blåvatnet on jäätikön alapuolella ylängön takana.

Ensimmäinen kilometri on helppokulkuista kangasta ja suomaastoa.

Näkymä ylängöltä taaksepäin, Sør-Lenangenin lahdelle. Reitillä on nousua vajaat parisataa metriä, mutta nousu on niin loiva, ettei sitä huomaakaan.

Loppumatkalla ei voi puhua polusta, maasto on pelkkää kivirakkaa ja reitti on etsittävä punaisiksi maalatuista kivistä.

Päämäärä lähestyy, mutta tosiasiassa matkaa on vielä lähes kilometri järveä ympäröivälle lohkareikolle.

Siinä se sitten on, turkoosinsininen jäätikköjärvi vuorten ympäröimänä.

Järven yläpuolella olevassa jäätikössä on myös sinistä väriä.

Järveä ympäröi korkeitten kivilohkareitten labyrintti. Huomasin, että minulla ei ole yhtään kuvaa tuosta kivierämaasta, niin keskittymistä vaativaa oli etsiä kulkureittiä kivien välissä. Polkumerkinnät loppuivat kivimuurin reunalle, tai en ainakaan löytänyt merkintöjä kivikossa.

Paluumatkalla kuvasin ylängön kasvillisuutta. Vaivaiskoivun oksat ovat kaivautuneet puoliksi maahan.

Polkumerkintä ja "polku". Punaisia merkkejä on noin sadan metrin välein. Niitä on aika hankala erottaa. Sumuisella säällä noista merkinnöistä ei ole hyötyä vaan on turvauduttava kompassiin tai kuljettava viereisen joen rantaa.

Tässä olen jo lähellä tietä. Matkaa tuli kaikkine mutkineen noin 9 kilometriä. Kenkävalintani ei onnistunut. Minulla oli matalavartiset maastolenkkarit, kun tälle reitille olisi pitänyt valita tukeva maastokenkä. Varpaat protestoivat vielä seuraavanakin päivänä.