Ensilunta

Maanantain lumisade jätti maan valkoiseksi monin paikoin Rukalla ja lähiympäristössä. Suurin osa lumesta suli, mutta ylemmäs rinteisiin jäi muutaman sentin lumikerros. En tiedä voiko vielä virallisesti puhua ensilumesta, mutta uutta lunta se kuitenkin on. Viime talven lunta on Rukalla ollut säilöttynä ja sitä on levitetty kahteen laskettelurinteeseen ja noin puolen kilometrin latuun. Eli syyslomalaiset voivat sekä lasketella että hiihtää.

Pienen hakemisen jälkeen löydän autolle paikan Saaruan pysäköintialueelta. Enpä ole koskaan ennen nähnyt parkkipaikkaa niin täynnä. Saaruan kahdessa rinteessä vilistää laskettelijoita. Mutta minä en suuntaa rinteeseen vaan laitan repun selkään ja pujahdan Valtavaaran polulle. Ahmakallion luona käännyn polulta metsään ja lähden nousemaan jyrkkää rinnettä ylös.

Kuusen oksien alla vilahtaa valkoista. Valkoinen jänis istuu puun takana. Yritän hivuttaa kameraa repusta, mutta ennen kuin saan repun auki, jänis huomaa minut ja lähtee loikkimaan pakoon. Metsäjäniskin jo varautunut talveen, koska on vaihtanut talvitakin ylleen.

Kuljen ylös kurun pohjaa poropolkua seuraten.

Vähän ennen Valtavaaranlampea käännyn takaisin. Ei kannata nousta Valtavaaran laelle, koska se on pilven peitossa.

Mustikanvarvun viimeiset vilkutukset lumen keskeltä.

juolukka

Pian naavakuuset peittää lumi ja jää.

ruohokanukka

Ihan tyhjin käsin ei tarvinnut palata. Tosin, kädet meinasi jäätyä kun kaivelin sieniä lumesta.

Aamulla havahdun outoon ilmiöön. Ruka on sumun peitossa, mutta idän taivaalla kajastaa vähän valoa. Nopeasti keräilen kamerakaluston mukaan ja ajan Maston rinteelle. Ja tosiaan, sieltä se aurinko yrittää tulla esiin pilven takaa.

Kosteus on jäädyttänyt Rukan laen puut ja pensaat. Ilmaa viilentää myös hyytävä luoteistuuli.

Hetken aikaa näkyy jopa sinistä taivasta.

Auringon vierailu ei ole pitkä. Luoteistuuli työntää pilvet auringon eteen.

metsälauha

paju

riekonmarja