Sorsaveden Naturamelonta

Kotalahden kylätoimikunta kutsui Sorsaveden Naturamelontaan. Tapahtuma järjestettiin Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi. On varmaan ensimmäinen paikallisvoimin järjestetty melontatapahtuma Sorsavedellä. Mutta aiemminkin Sorsavedellä on melottu suurella joukolla. Suomi Meloo-viesti on kulkenut pari kertaa Sorsavedellä, viimeksi vuonna 2003.

Perustietoa Sorsavedestä tapahtumakutsusta lainattuna:
Sorsaveden Natura-alue perustettiin 1990-luvun lopulla. Se on pinta-alaltaan n. 5200 hehtaaria ja valtaosa alueesta kuuluu rantojensuojeluohjelmaan. Sorsaveden vedenlaatu on lähes luonnontilainen ja sillä on erityinen merkitys linnuston, boreaalisten luonnonmetsien ja kallioluonnon suojelulle. Rantaviivaa Sorsavedellä on n. 400 km ja järven keskisyvyys on vajaat 10 metriä syvimmän kohdan ollessa n. 60 metriä. Saaria Sorsavedessä on 486 kappaletta  ja niiden yhteispinta-ala on 1257 hehtaaria.

Melonta alkoi Laitilanniemestä. Se sijaitsee minun melontatukikohdastani katsoen järven takarannalla. Kuljetusmatkaa aloituspaikkaan olisi tietä pitkin tullut noin 60 kilometriä. Siksi osallistuin melontaan vain osittain, melomalla ensin Laajalahteen, melojien tauko- ja kahvittelupaikkaan.

Tässä viedään kymmenen litran kattilaa Laajalahteen, että saadaan keitettyä melojille kahvivettä. Koska kymppilitrainen kattila ei oikein mahdu kajakkiin, meidän perheen kalastajat tulivat apuun ja kävivät laittamassa nuotiotulet ja kattilan tulille.

Siinä sitä kahvivettä kiehuu melojia odotellessa.

Melojat tulee. Laitilanniemen rannasta oli lähtenyt matkaan yli kaksikymmentä kajakkia, olipa yksi kanoottikin joukossa. Kallan Melojat huolehti melontaosuuksien järjestelyistä, johtokajakissa Kallan melojien ylimelamies Matti Ahonen.

Pian päästiinkin jo kahvittelemaan ja makkaraa paistamaan.

Matka jatkui koukkauksella Kilpikoskelle. Onhan se hyvä käydä toteamassa, että Kilpikoskea voi hyvin meloa myös vastavirtaan. Kilpikosken laavukin tuli paikallistettua samalla.

Vähän suurempiakin vesikulkuneuvoja oli liikkeellä.

Järjestäjät olivat tainneet tilata parhaan mahdollisen melontasään; pilvipoutaa, väliin auringonpilkahduksia ja vähän tuultakin.

Kajakit Havukan kallion maisemassa.

Saatiin viestiä, että rantakala on valmiina Koholahden kodalla. Niinpä käännyttiin Mustalahteen ja siitä Hakoselän ja Kohoselän länsilaitaa Koholahdelle.

Oikeassa rantakalassa on vain muikkua ja voilientä sipulilla höystettynä. Olipa hyvää.

Rantakalan lisäksi kylätoimikunnan rouvat tarjoilivat voileipää, kahvia ja pullaa. Näillä eväillä jaksoikin hyvin loppumatkan.

Minä lähdin kodalta omia reittejä kohti mökkirantaa muun seurueen suunnatessa lähtöpaikkaan Laitilanniemelle. Taisipa jotkut lähteä Sorsakosken suuntaankin.

Kotimatkalla kohtasin joutsenperheen. Nopeasti joutsenemo luotsasi poikasensa heinikon piiloihin.

Itse se jäi tähystämään tilannetta.

Mökillä odotti sauna ja tuoksuva koivuvasta. Kolmenkymmenen melontakilometrin jälkeen olikin kunnon löylyt tarpeen.