Oulangan kanjonilla

Oulangan kanjonin päiväreitin kulkemiseen ajomatkoineen on varattava kokonainen päivä, vaikka kävelymatka lyhimmillään on vain kuusi kilometriä. Reitin lähtöpaikkaan on Rukalta matkaa yli viisikymmentä kilometriä. Suurin osa matkasta on hyvää päällystetietä, mutta loppumatkan hiekkatieosuus on ajettava hiljaa kuoppia ja kiviä väistellen. Pitkän matkan takaa löytyy kuitenkin hieno retkipolku ja mahtavat maisemat, joten vaivannäkö kannattaa.

Retkipäivä alkaa takkuillen. Olemme laskeutuneet kanjoniin ja pysähtyneet Savilammen tuvan tulipaikalle. Reppua tutkiessa huomaan aukiolevan vetoketjun ja puuttuvan puukon. Arvelen, että puukko on pudonnut parkkipaikan ja tuvan välimaastoon. Jos kyseessä olisi joku tavallinen marttiini, en huolestuisi, mutta kadonnut puukko on käsityönä tehty tuppea myöten. Lähden siis kipaisemaan takaisin parkkipaikan suuntaan puukkoa maastosta hakien. Lisäkävelyä tulee 3,6 kilometriä ja ihan turhaan, puukkoa ei löydy. Totean puukon menetetyksi.

Savilammen majan luota Kanjonin kurkkaus jatkuu Oulanjoen pohjoisrantaa kohti Pikkuköngästä ja Oulanganköngästä, mutta sitä ennen kannattaa ylittää riippusilta ja kääntyä sillan jälkeen haarautuvalta polulta oikealle portaisiin. Oulankajoen etelärannalta on myös mahtavat näkymät kanjoniin ja Savilammelle.

Korkealle kohottuva ja suurikukkainen arnikki on kuin muinaismuisto tuhansien vuosien takaa. Kun tunturikasvillisuus on yleensä matalaa ja huomaamatonta, niin arnikki ei ole niistä kumpaakaan.

Suojaiselta kalliohyllyltä löytyy toinen hieno yllätys. Mätäsrikko, paremmin puutarhan kivikkokasvina tunnettu, kasvaa ja kukoistaa aidossa ympäristössään. Olen tätä ennen nähnyt muutamia pienempiä esiintymiä Kitkajoen kanjonissa, mutta en koskaan ennen näin suurta ja hyvinvoivaa kukkaryhmää.

Lapinvuokon kukinta on suurimmaksi osaksi jo ohi, mutta varjoisalta seinämältä löytyy vielä muutamia aukiolevia kukkia ja nuppujakin.

Kanjonin eteläreunalla on vielä portaita. Varsinaisella kanjonin reitillä portaat on korvattu pengerryksillä.

Näkymä Savilammen tuvan pihapiiriin ylhäältä kanjonin portailta katsottuna.

Savilammin autiotupa.

Matka jatkuu varsinaista Kanjonin kurkkauksen polkua nousulla kanjonin pohjoisreunalle.

Jyrkän kallioseinämän puolivälissä vilkkuu punaista. Pikkutervakot kukkivat kivialustallaan. Yritän zoomailla niitä kuvaan kanjonin reunalta kurkottaen.

Tuvalta kanjonin reunalle on noin viisikymmentä nousumetriä ja näkymät ylhäältä sen mukaiset.

Pikkuköngäs kuohuu.

Aamupäivän pilvinen ja viileä sää on päivän mittaan lämmennyt ja aurinko paistaa. Kirkasvetinenlammen rannan tulipaikalla on hyvä keitellä lisää juotavaa ja syödä loput eväät ennen viimeistä kahden ja puolen kilometrin taivalta parkkipaikalle.

Loppumatkan suhteellisen tasaisen ja sorastetun polun varrella voi ihailla mesimarjojen ja kulleroiden kukintaa.

Kotona odottaa iloinen yllätys. Puukko löytyi. Se oli pudonnut jo reppua pakatessa.