Aamu Myllykoskella

Pienellä Karhunkierroksella on usein parhaaseen loma-aikaan niin ruuhkaista, että joutuu jonottamaan päästäkseen ylittämään riippusiltoja. Jonotukselta välttyy kun lähtee liikkeelle varhaisena aamuna, tai oikeastaan aamuyönä. Siinä sivussa voi kulkea raikkaassa ilmassa ilman häiritseviä hyönteisiä, tuntea metsän tuoksut ja ihmetellä ihan oudosta suunnasta tulevia auringonsäteitä.

Neljän aikaan aamulla aurinko paistaa suoraan koillisesta. Pian auringon valo leikkii kosken kuohujen yllä.

Kuljen ihan hiljaa myllytuvan ohi kosken yläpuoliselle kalliolle. Tähän aikaan vuodesta on suuri todennäköisyys, että tuvassa nukutaan. Myllykoski ei ole ihan ison Karhunkierroksen varrella, mutta retkeilijä saattaa poiketa Myllykoskellekin, koska se on vain puolen kilometrin päässä reitiltä.

Aamuinen kävelyni jatkuu tikankonttien luo. On aina yhtä ihmeellistä löytää nuo komeat kukat metsän piiloista.

Harvinainen keltainen tikankontti kukkii tänä vuonna erityisen runsaasti. Uusi kokokeltainen kukkaryhmäkin löytyy lähistöltä.

Varjoisimpien paikkojen kukinta on vasta alkamassa.

Tänä kesänä olen löytänyt paljon tikankonttikaksosia.

Pikkuisen kosteikon pohja metsän keskellä vilkkuu valkoisenaan pieniä valkoyökönlehtiä.

Vielä kerran tikankontit. Tämä on viimeinen kohtaamisemme tänä kesänä.

Aamuinen kävely päättyy suopursujen tuoksuun.

Seitablogi lomailee viikon verran. Mummoilutehtävät kutsuvat.