Kesäinen päivä Korkea-Jehkaksella

Yllättävästi kesän lämpimin ja kaunein sää löytyi Kilpisjärveltä. Olin pakannut mukaan untuvatakkia ja pitkiä kalsareita, mutta niitä ei tarvittu. Kilpisjärvi hemmotteli tyynellä ja lähes helteisellä säällä.

Kilpisjärvelle tulopäivänä eli sunnuntaina lämpötila oli vielä alle 20 astetta, mutta järvi peilaili tyynenä.

Kilpisjärven kirkasta vettä Ala-Kilpisjärven rannalta kuvattuna.

Pakkaan reppuun evästä ja kameratarvikkeita. Lähden liikkeelle Mallan parkkipaikalta, ensin vähän matkaa Kalottireittiä ja sitten koukkaus Saanan luontopolulle.

Tunturikoivikon kosteikoissa kukkivat kullerot ja leinikit.

Koivikossa itikat yrittävät iskeä kiinni, mutta puurajan saavutettuani ne luovuttavat.

Luontopolun varrella on saksalaisen Junkers-pommikoneen putoamispaikka. Vuonna 1942 yhdeksän lentokoneen laivue oli menossa kohti itärintamaa kun yksi kone alkoi savuta ja putosi. Neljän hengen miehistöstä kolme kuoli ja yksi pelastui.

Skirshasjohka tuo vesiä sekä Korkea-Jehkaksekselta että Saanalta.

Polku jatkuu joen toisella puolen.

Vain varjot kertovat, että kuvan kivet ovat veden alla.

Tunturihärkki jokirannan heinikossa.

Luontopolku kääntyy oikealle Saanan suuntaan, mutta minä jatkan kohti Korkea-Jehkasta. Vasemmalle jää Korkea-Jehkaksen matalampi, 900 metrin korkuinen laki. Saksalaisten sota-aikaan teettämä, sotavankien tekemä tiepohja vie kohti ylempää lakea, jonka korkeus on 960,5 metriä meren pinnasta.

Kurjenkanerva kukkii kaikkialla Kilpisjärven tunturialueilla.

Ihmeellinen kivi Korkea-Jehkaksen rinteellä.

Suokukka on vasta nupulla, Etelä-Suomessa se kukkii toukokuussa.

Ylemmäs noustessa alkaa löytyä erikoisempia tunturikasveja. Tässä sammalvarpio.

Lapinvuokon keltaiset kukat ovat kurjenkanervan tavoin hyvin yleisiä.

Korkea-Jehkaksella riittää juomavettä. Maan sisältä pulppuaa monin paikoin jääkylmää vettä.

Veikkolammit 805 metrin korkeudessa. Otan suunnan Korkea-Jehkaksen taakse, Norjan rajalle.

Pitkälle ei tarvitse kävellä kun raja jo tulee vastaan.

Veikkolampien vedet laskevat Norjan suuntaan. Kallioiden välistä löytyy pieni vesiputous.

Lähden kiipeämään takarinteen jyrkänteen viertä ylöspäin. Liekovarpiot ovat jo kuihtumassa, mutta varjoisalta rinteeltä löytyy vielä kauniisti kukkiva rypäs.

Hapron kukka on raikkaan punakeltainen.

Lumikinosten viereltä, sulamisvesien keskeltä löydän ensimmäiset sinirikot.

Lunta on tosiaan vielä paljon Korkea-Jehkaksen takarinteellä.

Toinen kukkien kylmäpää on jääleinikki. Sen kukinta on jo loppuvaiheessa, mutta on ilo tavata taas tämä korkealla viihtyvä kukkakaunotar.

Onko tämä suomainen vai norjalainen maisema? Alapuolella Norjan Galggojavri ja Norjan tuntureita, kuvauspaikka Korkea-Jehkaksen koillisrinne.

Korkea-Jehkaksen laelta lännen suuntaan. Tällä tunturilla sai kulkea rauhassa. Koko päivänä näin kolme muuta kulkijaa. Jos Saanan poluilla tuntuu ruuhkaiselta, niin voin suositella Korkea-Jehkasta. Maisemat on yhtä hienot ja maasto on suhteellisen helppokulkuista.

Näkymä Saanan ja Saanajärven suuntaan.

Lieneekö ihan tavallista, että heinäkuun loppupuolellakin joutuu etelärinteellä väistelemään lunta.

Kävelymatkaa tuli kaikkiaan noin 14 kilometriä ja nousumetrejä lähes 500.