Talvipäivä Pyhävaaralla

Pyhävaaralle vie kovaksi tallattu lumikenkäpolku. Vain ohut, vastasatanut pakkaslumi peittää lumikenkäuraa. Matka ylös vaaralle sujuu vauhdikkaasti, mutta silti olen myöhässä. Takanani aamutaivas hehkuu punaisena. Auringonnousun hetki on ollut jo jonkun aikaa sitten. Kohta auringon säteet tavoittavat polun varren lumiset latvukset.

Vielä muutama kymmenen metriä ylöspäin ja löydän valon aiheuttajan.

Kohdevalo korostaa pieniä yksityiskohtia polun varrelta.

Joulukuun puolivälin retkellä ylärinteessä oli pehmeää, upottavaa lunta, nyt lumi on tiivistynyt niin että kantaa karvapohjasuksea.

Lumikenkäura kääntyy kohti Pientä Pyhävaaraa ja siellä olevaa kotaa. Sinne minäkin olen menossa, mutta ensin nousen korkeamman Pyhävaaran laelle. Lännen suunnalta työntyy taas pilviä, kuten niin usein viime aikoina.

Vaaran laen puut ovat tänä talvena olleet koetuksella myrskytuulen riepotellessa niitä useaan otteeseen. Tuulta on nytkin ja hakeudun rinteen etelälaidalle tykkypuiden suojaan lisäämään vaatetta. Toistakymmentä astetta pakkasta ja reipas tuulenhenki on hyytävä yhdistelmä.

Vähän ennen puoltapäivää pilvikerros alkaa repeillä.

Kuin taikaiskusta pilvet ovat äkkiä poissa.

Keli on täydellinen karvapohjasukselle.

On ihmeellistä huomata, että aurinko lämmittää jo! Ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa.

Pieni Pyhävaara näkyy kurun takaa lumisine puineen. Tykkyraja on tänä talvena korkealla, noin 400:ssa metrissä.

Retken rankin osuus on nousta vaarojen välisestä syvästä kurusta ylös Pienelle Pyhävaaralle. Helpommin pääsisi jos malttaisi kiertää kauempaa ja kulkea ylös hiihtoladun itäpuolelta.

Jo lähestyessäni kotaa haistan savuntuoksun. Kodalla odottaa valmiit tulet. Lumikenkäilevä lapsiperhe on juuri lähdössä jatkamaan matkaa.

Kodassa on mukavan lämmintä. Tee ja eväsleivät maistuvat.

Kodalta Rukalle päin seuraan Pyhän Jyssäyksen lumikenkäreittiä. Merkityllä reitillä on ollut niin paljon kulkijoita, että sen voisi ihan hyvin kävellä ilman lumikenkiäkin. Karvapohjasukselle polku on liian kova ja pysyttelenkin enimmäkseen polun ulkopuolella laskeutuessani rinnettä alas.

Näköalakukkulalta voi katsella Hirsilammen yli Pyhävaaran suuntaan.

Vielä on edessä laskeutuminen jyrkkää alamäkeä Juhannuskallion juurelle.