Kalliovaaran hiidenkirnupolku

Elokuun alussa jäi Sallan Kalliovaaran retkipolkuun tutustuminen kesken, kun aamun sumupilvet tiivistyivät sateeksi ja käännyin takaisin hiidenkirnut nähtyäni. Syyskuun loppupuolen päivä on pilvinen, mutta tyyni ja lämpimänoloinen. Nyt on hyvä sää tutustua polun varren kallioihin, kuruihin ja suopainanteisiin.

Kun maisemaa peittävä sumuverho on poissa, näkymät polun varrella ovat varsin erilaiset. Elokuun retkellä ei Kalliojärveä juuri erottanut sumun seasta, nyt se peilailee tyynenä kalliorinteen juurella.

Kalliojärven polun varrella on vähän lehtipuita, joten syksyn värejä on etsittävä maanpinnan tasolta. Suolla loistavat okranväriset heinät ja punaiset juolukanlehdet.

Katkennut kelolatvus koristaa kalliota.

Tältä paikalta kuvasin elokuun alussa auringonnousun sumusta. Silloin Aholanvaaran taloja ei erottanut järven takaa.

Kallion juolukkamätäs on karmiininpunainen.

Mustikassakin on vielä lehtiä.

Polku laskeutuu kapeaan kuruun, jota pystysuorat kallioseinät reunustavat. Pohjankorvajäkälä viihtyy varjossa kostealla kivipinnalla.

Varjorikkijäkälän neonvihreä värittää kalliota.

Ikivanhan kelopuun muotoja tekee mieli silittää.

Kivipinnat ovat paikoin yllättävän värikkäitä.

Nyt ei kirnujen pohjalta peilaa sinitaivas vaan musta vesi.

Pienenpi hiidenkirnu jäi kesällä koivunoksien taakse piiloon. Nyt se erottuu paremmin.

Reitti jatkuu portaita alas rotkoon. Tanssikurussa olevassa opastaulussa kerrotaan taustoja mm. kurujen nimille. Tanssikurussa on vietetty juhannusjuhlia ja tanssittu. Aittakuruun on pikkuvihan aikaan 1700-luvulla piilotettu viljaa. Kallioilta on laskettu mäkeä hyppyrimäestä tai pujotellen. Nopeuslaskuakin on harrastettu.

Polku kuljettaa kurujen pohjalla kallioiden ja kivivyöryjen välissä.

Polku nousee loivasti Tiekurua ja kääntyy sitten ylös kallioille. Viitta polun varrella ohjaa sadan metrin päässä kallion laella olevalle näköalapaikalle. Alapuolella on Kaappilampi ja taustalla Aholanvaaran kylä. Sodan aikaan paikalla on ollut partisaanien tähystyspaikka, kertoi Tanssikurun opastaulu.

Loppumatka kuljetaan kallioilla, joiden välissä on pieniä suopainanteita.

Kivien lomasta pilkahtaa paikoin punaista rahkasammalta.

Hiidenkirnujen ympärysreitti päättyy tulistelupaikalle kahvinkeittoon. Kahviveden saa lähteestä, joka on sadan metrin päässä tulipaikalta.

Pohjoisessa lähteestä käytetään yleisesti nimitystä hete. Kuva kertonee miksi. Lähteen reunat ovat upottavaa sammalikkoa. Maan sisästä pulppuava pohjavesi saa aikaan hiekkapyörteitä lähteen pohjalle.

Grillikatoksen näköinen tulipaikka on notkelmassa männikkökankaalla. Puuvajassa on pilkotut puut ja paikalla on myös roska-astia, joten oletettavasti Sallan kunta huoltaa tätä tulistelupaikkaa.

Tällä retkellä ruokailtiin ns. pitkän kaavan mukaan. Makkaran lisäksi repusta kaivettiin pullollinen lettutaikinaa ja mansikkahillo. Juomana oli tietenkin kylmää lähdevettä ja nokipannukahvia.