Aamusumua järvellä

Puoli kuuden aikaan aamulla on vielä hämärää ja lahdenpohjukka täysin paksun sumun peitossa. Sumun liikkeitä on vaikea ennustaa, joten ei voi tietää työntääkö tuulenvire hetkessä sumulautan pois vai jääkö harmaa sumupilvi koko aamupäiväksi järven ylle. Päätän kuitenkin lähteä vesille katsomaan tilannetta lahden toiselle rannalle.

Sumulautta on levittynyt kapean lahden keskelle ja rannoilla on lähes selkeää. Niemen takaa erottuu hento valonkajo, jota kohti lähden melomaan.

Lähestyessäni kapeaa salmea, kuuluu yht'äkkiä ihan edestä kurjen huuto. Sumun keskeltä erotan rannalla kolme kurkea. Ne ovat olleet yötä pienessä lahdukassa. Nyt ne ilmoittavat kovaäänisesti paheksumisensa rauhanhäirinnästä. Kohta ne nousevat siivilleen ja katoavat sumuun.

Pienet kalliosaaret kapeikossa ovat monesti olleet aamumelontani kohteena. Syysaamuina idästä nouseva aurinko valaisee ja värittää saaria. Auringon esiintuloa odotellessa katselen taivaan värinäytelmää ja sumun liikkeitä lahdella.

Taas saan moitteita rauhanhäirinnästä, kun kanootin lähelle uinut majava pärskyttää vettä sukeltaessaan. Majavan pesälle on matkaa parisataa metriä, mutta sen mielestä olen liian lähellä.

Auringonvalo heijastuu ensin rantapuiden latvoihin.

Sumu on kaikonnut lähes kokonaan ennen kuin aurinko ehtii taivaalle. Punaisen ja sinisen värisävyt vaihtuvat hetkessä kullankeltaiseen.

Viimeiset sumuhattarat suodattavat auringon kirkasta valoa.

Aamun säätilan vaihtelu oli nopeaa. Melontaretkellä hämärästä valoon meni aikaa vain tunti ja viisitoista minuuttia.