Kuutamomelonta

Onnistuneen kuutamosoudun jälkeen oli luvassa vielä lisää kuutamoa ja vesilläoloa. Olin mukana Puijon Ladun järjestämässä kuutamomelonnassa Pohjois-Kallavedellä. Illasta keskiyölle ajoittuneella retkellä olikin tarjolla monenlaista luonnonilmiötä: auringonpaistetta, ukkospilven uhkaa, upea auringonlasku, sateenkaari ja loppunäytöksenä kuutamo.

Lähtövalmisteluja Puijon Ladun tukikohdan, Pilpan majan rannassa.

Mukana on yli kolmekymmentä kajakkia. Alkumatka melotaan aurinkoisessa säässä.

Jänissaarten kapeaan salmeen mennään jonossa.

Länsi-luoteeseesta alkaa kuulua jyrähtelyä ja tumma pilvi alkaa hiljalleen levittäytyä taivaalle. Salamatkin välähtelevät.

Selkeällä taivaalla on hienoja pilvimuodostelmia.

Järven takana sataa jo.

Käännymme Kaijansaaren kärjestä itään, kohti Laivonsaarta. Ukkospilvi seuraa.

Ehdimme Nimismiehennokan tulipaikalle juuri ennen kuin sade alkaa. Se on vain ihan pientä tiputtelua, kun varsinainen saderintama ei tullutkaan päälle niin uhkaavalta kuin se näyttikin. Ja kohta paistaakin aurinko. Nuotiokatoksessa paistuu makkarat ja kiehuu nokipannukahvi.

Komea sateenkaari näkyy kauan eteläisellä taivaalla.

Samaan aikaan Nimismiehennokan toisella puolen voi ihailla värikästä auringonlaskua.

Auringonlaskun jälkeenkin taivas heijastelee punasävyjä vedenpintaan.

Lähdemme paluumatkalle reilun puolentoista tunnin tauon jälkeen, noin klo 21:30.

Valot on sytytetty otsalamppuihin ja kajakkeihin.

Kuutamomelonnan pääesiintyjä on juuri noussut pilven takaa. Kuun ollessa lähellä taivaanrantaa sen valo on värikkäintä ja kultaisen kuunsillan hetki ei ole pitkä. Siksi kaarran hieman syrjemmälle ja pysähdyn hetkeksi kuvaamaan kuuta. Kuun valo ei oikein tahdo riittää valaisemaan pimenevää yötä.

Tässä viimeinen suurinpiirtein onnistunut kuva retkeläisistä kuunsillalla.

Loppumatkan melomme vastatuulessa järvenselän ylittäen ja rantaudumme Pilpan laituriin vähän ennen puoltayötä.