Palosenjoki ei ole kovin leveä. Tuntuu ihmeelliseltä, että 1700-luvulta aina 1960-luvulle joessa on uitettu tukkeja ja jokivarteen keskelle metsää on perustettu jopa saha vuonna 1754.
Jokivarressa kasvaa rehevää kosteikkokasvillisuutta; korpikaislaa, kortetta, raatetta ja kurjenmiekkaa. Pitkospuupolun varrella kukkivat nyt metsäkurjenpolvet.
Lammasjärven pohjukassa on laavu, puuvaja ja huussi. Laavun ympäristö on kivikkoinen ja juurikkoinen, mutta paikat löytyvät kuitenkin kolmelle teltalle. Joukkueemme aikoo yöpyä täällä metsäisissä olosuhteissa.
Pieni puromainen Vääräsahi laskee Lammasjärveen ihan laavun viereltä.
Laavu on suurten kuusten juurella järven pohjoisosassa, joten aurinko ei sinne ylety paistamaan. Illan tullen punertuvat pilvet kertovat auringon olevan laskemassa.
Iltapilvet heijastuvat rantaveteen.
Laavulla valmistuu illallinen ja nokipannukahvi.
Illan hämärtyessä nuotiotuli pääsee pääosaan. Hiljaisuudessa voi kuulla tulen äänet.
Käki on aloitellut konserttiaan jo alkuillasta ja jatkaa sitä lähes tauotta koko yön.
Aamu on viileä kuten oli yökin. Olen sytyttelemässä nuotiota, kun valkoista vilahtaa lahdella. Joutsenpariskunta on tullut kurkkimaan lahden suulle. Laavun edusta on varmaan niiden ruokailupaikka, mutta nyt ne eivät uskalla tulla, kun huomaavat liikettä laavulla. Hitaasti ne lipuvat ruovikon suojaan. Kohta järveltä kuuluu läiske ja joutsenet nousevat lentoon. Ne kaartavat kohti laavua, lentävät puiden latvojen tasolla ihan laavun ylitse ja kailottavat kovalla äänellä juuri yli lentäessään. Menivät varmaan aamiaiselle viereiselle Väärä-järvelle. Niin teemme me yöpyjätkin, syömme aamiaisen, pakkaamme varusteet ja lähdemme kotimatkalle.
Lisäys 22.6.
Perusteellisempi, ammattilaisten kirjoittama ja kuvittama kertomus tästä laavuyöstä löytyy Me Naiset lehden numerosta 25-26/2016
Jonkun aikaa on myös tämä multimedia nähtävillä Me Naiset-lehden verkkosivulla
Komea yöpymispaikka maisemineen. Tuota jokea olisi hienoa meloa.
VastaaPoistaTuollainen vastaavanlainen jokimaisema teki minusta aikoinaan melojan.
PoistaNuo kapeat joet ovat aivan ihania ja niistä voi löytyä vaikka mitä kivaa, kasveja, korentoja, lintuja...
VastaaPoistaTelttailu onkin unohtunut, en ole nuoruusvuosien jälkeen muistanut enää koko telttailua - vai lieneekö sittenkin vain pelkkää mukavuudenhalua.
Olisi pitänyt kuvata ne pitkospuutkin jotka seurasivat jokivartta kilometrin verran. Telttailuun on helppo tutustua uudelleen lämpöisinä ja valoisina kesäöinä.
Poistarauhalisen ja kauniin näköistä!
VastaaPoistaRauhallista olikin. Ääntä aiheuttivat vain linnut ja veden kohina.
PoistaNäyttää todella kapealta joelta, ihmeesti vaan ovat saaneet tukit siitä uitettua. On ollut varmaan eräskin tukkimies töissä siellä.
VastaaPoistaHieno retki, tuollaiset ovat ihan parhaita.
Siinä voi kuvitella olosuhteita joissa aikoinaan tehtiin töitä. Taisi olla tukkilaisromantiikka kaukana.
PoistaKiva retki! Oliko "verenimijöitä" paikalla? Tarinoitasi lukiessa, tekee mieli itsekin lähteä telttailemaan. Meidän miehet ei vaan innostu asiasta.
VastaaPoistaOnhan niitä imijöitä liikkellä. Nuotiosavu häätää tehokkaasti ja hyvä on uusi Thermacell-laite. En uskonut sen vaikutukseen ennen kuin kokeilin.
PoistaTaas yksi hieno lähipaikka. Tutkimusmatkailu on mukavaa.
VastaaPoistaAina ei tarvitse mennä kauas, eikä kävellä pitkiä matkoja.
PoistaSinun kamera saa luonnon kaikki hyvät puolet esiin. Todella ihanat kuvat niin tässä kuin edellisessäkin.
VastaaPoistaRetket näyttää niin mukavilta.
Kuvat antavat vain yhden ulottuvuuden kokemuksesta. Siihen liittyy myös äänet ja tuoksut joita ei voi kuvata. Ja valitettavasti myös hyttyset, joilta ei voi välttyä kesäisessä luonnossa.
Poista