Syksytunnelmia Savosta

Suojainen lahdenpohjukka Savon sydämessä elää syksyn hetkiä. Rantakoivut  ja -haavat ovat vielä ruskan värjäämiä, tosin tänä syksynä ei hehku niin kuin parhaimpina ruskavuosina, koska koivuruoste on ruskistanut lehtiä. Rannoilta löytyvät kuitenkin ne terveimmät puut.

Lahden kuikkaperhe taitaa valmistautua jo lähtemään etelään. Jo viime käynnillä luulin nähneeni ne viimeistä kertaa, mutta yhä vain ovat täällä. Kuikan laulussa on erikoinen sävy, kuin valitus. Kauempaa kuuluu joutsenten ja kurkien konsertti.

Pääsen uisteluveneen kyytiin kalareissulle Sorsavedelle. Paljon on puettava kerroksia että tarkenee, ja päällimmäiseksi vielä kevytuntuvatakki.

Tuuli käy etelän suunnalta ja pitää lämpötilan kymmenen asteen lämpöisemmällä puolella. Kalat ovat painuneet syvänteisiin. Yhtään nykäystä ei tule uistimiin.

Tuulensuojassa Kuvajanlahdella kalastaja vetää uistimet ylös ja hivuttaa veneen lähelle rantakalliota. Pääsen kuvaamaan punavihreiden sammalien koristamia kalliohyllyjä. Kalliota pitkin virtaava vesi pitää jyrkässä seinämässäkin kiven pinnan niin kosteana että rahkasammal menestyy. Talvella rinne on jääpuikkojen kuorruttama. Lähes samanlaista sammaleen värittämää kalliota on myös puolitoista kilometriä pohjoiseen, Koholahdella. Siellä olen monesti kuvannut sammalkallioita kajakista käsin.

Koukkaamme Mustaniemen kärjen kiertäen Mustasalmeen ja Mustalahteen. Juuri silloin pilvien takana piilotellut aurinko tulee esiin. Viime hetkellä, sillä auringonlaskuun on enää reilu tunti aikaa. Tummia pilviä vasten rannan koivujen keltavärit korostuvat.

Lahden pohjukka on varjossa, mutta ehkä juuri siksi kallion erikoiset pinnanmuodot erottuvat paremmin.

Ilta-auringon lämmin valo värittää myös Havukkavuoren rinnettä.

Sorsavedellä on runsas majavakanta. Tämän pesän asukas on koonnut valtavan määrän puuta upoksiin pesänsä edustalle. Nyt majava voi odotella talvea tyytyväisenä, ruokaa on riittävästi varastossa.

Koska kalaonnea ei ollut, niin iltanuotiolla savustuu kaupan kirjolohi.

Istun laiturilla ja odottelen kuun tulevan pilvien takaa esiin. Sen verran pilvikerrokseen tulee rakoa, että ehdin kuvata kuunsillan.

Aamulla lähden lahdelle tavoittamaan sumuja ja auringonnousua. Nyt on kulkuvälineenä kanootti, jolla lipsuttelen hiljaa tyynellä järvellä. Yön aikana on pieni saderintama kulkenut yli, joten ilmassa on kosteutta.

Auringon noustua sumu on kaikonnut lähes kokonaan.

Kurjet ja joutsenet ovat aloittaneet laulunsa auringonnousuaikaan. Näen jo kaukaa joutsenparin lentävän matalalla kapean lahden yläpuolella. Ne lentävät melkein ylitseni ja laskeutuvat muutaman sadan metrin päähän lahden perälle.

Sanon hyvästit kuikkaperheelle ja lahden ruskapuille. Kun seuraavan kerran tulen, ovat kuikat lähteneet ja lehdet karisseet.