Nokipannukahveilla Hietajärvellä

Matkalla Enontekiöltä kohti Pallasjärveä on Ketomellan kylän kohdalla viitta joka opastaa Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Jos ei halua kulkea koko Hetta-Pallas-reittiä, pääsee Ketomellasta noin puoleenväliin reittiä. Vain vajaan kolmen kilometrin päässä päätieltä on mielenkiintoinen päiväretkikohde, Hietajärvi. Olin kuullut kehuja Hietajärven kauneudesta ja sen hienosta kodasta, joten jätämme auton parkkiin ja lähdemme leveää ja tasaista hiekkatietä kohti Hietajärveä.

Tasaista on maasto tien vierelläkin, jäkäläpohjaista puolukanvarpujen pilkuttamaa kangasta, kuin kokolattiamattoa olisi levitetty puiden juurelle.

Suojuotin ylitys on tehty helpoksi, leveä lankkusilta johtaa kosteikon yli. Polun helppoudesta kertoo sekin, että meitä vastaan tulee seurakunnan retkellä olevia sauvakävelijöitä joiden keski-iän arvelen olevan lähempänä kahdeksaakymmentä ikävuotta. Hietajärveltä hekin ovat tulossa.

Hietajärvi on noin kilometrin pituinen ja muutaman sata metriä leveä järvi korkeiden harjujen välissä. Rantojen jyrkkyydestä huolimatta rantaviivan tuntumassa on hyvin matalaa. Turkoosinvihreä vesi tuo mieleen Keski-Euroopan vuoristojärvet.

Pienestä koostaan huolimatta Hietajärvessä on kolme saartakin. Tässä se pienin niistä.

Tästä voisi jatkaa Hetta-Pallas-reitille tai lähemmäs Seiposen laen näköalapaikalle, joka on sataneljäkymmentä metriä korkeammalla Hietajärven pinnasta.

Hietajärven kotalaavussa on tilaa suuremmallekin seurueelle.

Ei tarvitse kauan odotella, kun kuukkelit ilmestyvät paikalle.

Kun kuukkelit ovat rohmuneet suurimman osan tarjoiluista, tulevat västäräkit tarkistamaan jäikö mitään jäljelle.

Rannalta löytyy vielä kukkivia pikkutervakoita vaikka ihan kohta on ruska-aika alkamassa.

Linkki: Pallas-Yllästunturin reitit