Hiihtoretki Tiilikalla

Pohjois-Savon säätila on pysytellyt pitkään samanlaisena, lämpötila nollan tuntumassa tai plussan puolella ja taivas on pilvessä. Kaupungin kadut ovat märkiä ja loskaisia. Lapin ja Kuusamon talvesta palanneena minulla ei ollut suuria odotuksia Kuopion hiihtomahdollisuuksien suhteen, mutta pyörähdys Neulaniemen laduilla tuotti positiivisen yllätyksen. Ladut olivat hyvässä kunnossa ja pitopohjasuksenikin luistivat ja pitivät. Tästä rohkaistuneena päätin lähteä käymään Tiilikkajärven kansallispuistossa. Siellä oli edellisenä päivänä ollut Metsähallituksen järjestämä Tiilikan hiihto, joten tarjolla olisi 17 kilometriä latua erämaamaisemassa.

Lämpötila on yön aikana ollut hieman pakkasen puolella. Ladun pinta on kova ja luistava. Matkantekoa vauhdittaa takaa puhaltava etelätuuli. Kolmikilometrinen Sammakkotammen lähtöpaikalta Uiton kämpälle hujahtaa nopeasti.

Matkalla Kuopiosta Rautavaaralle näin jopa vilahduksen auringosta, mutta pian taivas taas hiipui pilveen ja palattiin normiharmauteen.

Uiton kämppä on rakennettu vuonna 1946 Itkonjoen suulle. Kauan se ei ole palvellut uittomiehiä. Uitot ovat loppuneet jo 1950-luvulla. Nykyisin kämppä toimii kesäaikaan varaustupana. Nyt paikalla on Metsähallituksen henkilökuntaa ja pääsen kurkistamaan kämpän sisätiloihin.

Tuvan pöydällä on ihastuttavia taideteoksia, mm tämä veistos. Katsojan mielikuvituksesta riippuu, mikä eläinhahmo siinä seisoo. Kämpän puutyöt ovat Metsähallituksella töissä olevien Juutisen veljesten käsialaa.

Yhdestä puusta veistetty nojatuoli on kuin valtaistuin.

Lintuaiheinen lintupönttö.

Uiton kämpältä lähtee kymmenen kilometrin latu, joka kiertää Tiilikanaution torpan kautta metsäreittejä Tiilikkajärven koillisrannalle, koukkaa Kosevan autiotuvalle ja palaa järven kautta saarien ja niemien välissä pujotellen takaisin Uitolle.

Tiilikanaution torpan pihapiiri on ympäröity pisteaidalla. Torpassa on asuttu 1960-luvulle asti. Asuinpaikka on vanha.Tiilikanautiossa on asunut väkeä 1800-luvun alkupuolelle asti, jonka jälkeen paikka oli autiona 1920-luvulle saakka. Silloin Pekka Jauhiainen perheineen asettui tilalle asumaan. Pihapiirin rakennukset on 90-luvulla entisöity 1920-luvun ulkoasuun.

Tiilikanaution torppa

Jatkan matkaa naavakuusten reunustamaa latua. Latu-ura kääntyy kohta kulkemaan metsätien pohjaa, aina kansallispuiston rajalle, josta se kurvaa loivaan laskuun kohti Tiilikka-järven rantaa.

Keskellä järveä on Täyssinän rauhan rajakivi. Ollaan Itä-Suomen läänin ja Oulun läänin rajalla, samoin Sotkamon ja Rautavaaran kunnan rajalla. Vuonna 1595 kiveen hakattuja rajamerkkejä on ilmeisesti korostetttu värillä?

Kosevan autiotupa on tuttu paikka viime marraskuun kävelyretkeltä. Tuvassa on mukavan lämmintä. Järven suunnalta tuvalle hiihtänyt pariskunta kertoo heitä vastaantulleiden retkeilijöiden viettäneen tuvassa edellisyön. Suojainen paikka evästelyyn onkin tarpeen, koska tuulta on aika reippaasti.

Varustaudun puskemaan vastatuuleen, kun lähden paluumatkalle kohti Uittoa. Mutta latu kulkee mukavasti saarten suojassa ja niemien rantoja, joten tuulesta ei ole pahemmin haittaa järviosuudella.

Kapea harju halkaisee Tiilikkajärven. Vain noin sadanviidenkymmenen metrin levyinen salmi katkaisee harjun järven keskiosassa. Väliin harju on vain muutaman metrin levyinen, kuten tämän vetokannaksen kohdalla. Vanhan mäntykäkkyrän latvassa on erään suurikokoisen kalastajalinnun pesä.

Palaan Uiton kämpän pihaan, jonka tulipaikalla loimuaa nuotio houkuttelevasti. Eihän noin hyvää hiillosta voi jättää hyödyntämättä, siis makkara paistumaan.

Nuotioevästelyn jälkeen jaksaa hyvin viimeiset kolme kilometriä Sammakkotammelle.

Sammakkotammen silta

Tiilikkajoki

Tiilikan hiihdon latukartta

Tiilikka-järvi kartalla

Luontoon.fi /Tiilikkajärvi