Valon taikaa metsäpolun varrella

On aikainen aatonaaton aamu Kuopion etelälaidalla. Pakkanen on yön aikana kiristynyt, mittari näyttää kahdeksaa miinusastetta. Viime päivinä satanut lumi on jäänyt puiden oksille ja koristellut maiseman jouluiseksi. Toisin oli viime jouluna, kun aatonaaton vesisade vei lumet ja jouluaattona lunta ei ollut yhtään.

Laskeudun otsalampun valossa rannalle ja kokeilen jään vahvuutta. Jalka uppoaa heti lumenpeittämän ohuen jääkerroksen läpi. Onneksi jalassa on kumisaappaat, joten pääsen kuivin jaloin jatkamaan matkaa lahden taakse lumiseen metsään.

Ilmassa leijailee ohutta pakkaskidettä. Koiraveden takaa, Hiltulanlahdesta, nousee taivaalle keinovalopilareita.

Kuljen tuttua polkua otsalampun valossa. Otsalamppu on minulla käytössä vasta toista kertaa. En ymmärrä miten nyt vasta tajusin sen helpottavan pimeässä kulkemista ja ennen kaikkea kameran käyttöä pimeässä. Tähän asti olen käyttänyt taskulamppua, mutta monesti huomannut, että kädet eivät riitä.

Vilkaisu taaksepäin muistuttaa, että ei tässä kovin kaukana kaupungin valoista olla.

Pystysuora kallioseinämä tihkuu vettä, joka jäätyy röpelöiseksi kerrokseksi kiven pintaan.

Läheltä katsottuna jääkuorrutettu kalliopinta loistaa ja säteilee lampun valossa.

Kaivan repusta pienen folioroihun ja laitan tulen lumikinokseen valaisemaan kalliota. Elävän tulen valossa kalliopinta saa lämpimän värin.

Yksi pieni roihu saa aikaan satumaisen tunnelman.

Puiden raosta kallion takaa kajastaa jo vähän nousevan päivän valoa.

Kallioseinämä aamuhämärässä, kun roihu on sammutettu ja olen lähdössä kotiin päin.

Hyvää Joulua !