Aurinkoaamu Suntsanniemessä

Kuljen aamuhämärässä metsäpolkua kohti Savolanniemen kärkeä. Sen ulommainen, Etelä-Kallaveteen pistävä kaksihaarainen niemenkärki on nimeltään Suntsanniemi. Näitä rantoja olen monesti melonut, mutta mutta nyt tutkin paikkaa ensi kertaa maalta käsin. Tiheässä kuusikossa risteilee polkuja. Aamuvirkkujen koiranulkoittajien jalanjäljet näkyvät yöllä sataneessa lumessa. Lunta on maassa pari-kolme senttiä, mutta lumi vähee kun lähestyn Kallaveden rantaa. Suuri vesimassa lämmittää vielä.

Kallaveden matalat lahdet ja rannat ovat jo ohuen jääkerroksen peitossa, mutta täällä selkäveden äärellä ei jäistä ole tietoakaan.

Länneltä tuulee aika reippaasti, mutta nollakelissä ei tule kylmä.

Iso kivenlohkare nojaa toiselta laidaltaan kallioon, toisella puolen sen alla on kaksi pienempää kiveä. Ihan kuin ne olisi aseteltu sinne. Kivilohkare on sen verran suuri, että yhden hengen voimin sitä ainakaan ei olisi saanut nostettua.

Nousevasta auringosta viestii ensin läntisen taivaanrannan hento sinipuna...

... ja auringonnousun puolella oranssin ja keltaisen sävyt.

Harvinainen valoilmiö. Näin auringonnousun edellisen kerran marraskuun 13. päivä Kuusamossa.

Näkymä järvelle tuo mieleen kesäaamut, vain ohut lumikerros kalliolla muistuttaa talvesta.

Lähden rantapolkua kotiin päin. Polun varren puut ovat kohdevalaistuja.

Lahdenpohjukan järvimaisema on jo talvisempi.