Ulkoilua pakkassäässä

Kun lämpömittari Rukalla näyttää -25, se tarkoittaa että alavilla paikoilla on paljon yli kolmekymmentä pakkasastetta. Ei siis ole ihan tavanomainen ulkoilupäivä, mutta muisto siitä miltä Kiveskoski näyttää pakkashuuruissaan saa lähtemään liikkeelle.
Kiveskosken parkkipaikalla auton mittarissa on kolmenkymmenenviiden asteen lukema. Normivaatetus tähän keliin on pilkkihaalari, karvahattu päähän ja jalkaan ensimmäistä talvea käytössä olevat lämpösaappaat. Säätila lienee sopiva niiden lämpimyyden testaamiseen.

Kun laskeudun sillan viereltä alas jokirantaan, tuntuu kuin olisi astunut talviseen satumaahan. Rantapolun ylle kaareutuvat huurteiset puut ja toisella puolen virtailee höyryävä koski.

Aurinko on jo noussut, mutta sitä ei näy pakkasusvan takaa. Vain hento punerrus usvaseinämässä kertoo auringon olemassaolosta.

Koskikarojen elämänmenoon pakkanen ei vaikuta. Kaksi harvinaisen pelotonta karaa sukeltelee aivan rantapenkan tuntumassa. Taitavat olla tottuneita rannalla liikkuviin kuvaajiin, koska niitä ei yhtään näytä haittaavan kun kuljen muutaman metrin päästä ohi. 

Rantojen huurrekoristelu on runsas. Jokaisessa oksanpätkässäkin roikkuu noin kolmesenttiset kidepiikit.

Käyn välillä autossa sulattelemassa silmälaseja. Ainoa ongelma kovasta pakkasesta on lasien jäätyminen. Kylmässä silmät alkavat vuotaa ja kyynelnesteet jäätyvät silmälaseihin.

Aurinko on noussut sen verran että sen säteet alkavat värjätä puiden latvoja. Siirryn vastarannalle ja kävelen polkua kosken yläjuoksulle. Kiveskosken rannoilla on lunta paljon vähemmän kuin muualla. Puiden juurella lumen seasta pilkottavat suopursun- ja mustikanvarvut.

kara maisemassaan

Kiveskoski sillalta kuvattuna

Paluumatkalla koukataan Käylän kautta. Käylänkoskella on "vain" kolmekymmentäkolme pakkasastetta. Tähän aikaan vuodesta koski jää varjoon. Vasta helmikuun alkupuolella päivä on pidentynyt niin paljon että auringon nousun voi nähdä jokiuomassa.