Jyrävän talvea

Juumassa jalkaudumme Jyrävälle vievälle polku-uralle. Ohuen lumikerroksen alla näkyy jalanjälkiä ja kengän alla tuntuu kovaksi tallattu polanne. Talvipolku tulee varmaan pysymään kuljettuna nyt kun polun varrella on opasteina parimetriset merkkipylväät.
Olen saanut retkiseuraksi tyttären perheen. Päivämatka on mitoitettava kuusivuotiaan jaksamisen mukaan. Tosin heti alussa huomaamme, että joukkueemme heikoin lenkki on Elmo-koira, joka ei ole tottunut kulkemaan lumessa ja lähes kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Matkalla Juumaan pakkaslukemat ovat vaihdelleet 17 ja 25 asteen välillä. Jokivarressa on kahdeksantoista astetta pakkasta.

Myllykosken alapuolisessa suvannossa pyörivät jäälautat. Vähän ennen puolta päivää auringon säteet ylettyvät hipaisemaan puun latvoja.

Ensin kuuluu Myllykosken kohina. Kun matka jatkuu kohti Jyrävää, alkaa pian kuulua Aallokkokosken äänet ja kohta Aallokkokoski näkyykin puiden lomasta.

Aallokkokoski

Kun Jyrävän jyrinä alkaa kuulua, olemme korkealla kanjonin reunalla. Alapuolella näkyy valkoisia kuohuja ja alempana putouksen alapuolinen suvanto. Jään kuvaamaan jokirantoja kun muu joukkomme lähtee portaita alas laittelemaan tulia Siilasmajan autiotuvan kaminaan.

Siilasmaja

Jyrävä ylhäältä

Tulet on saatu syttymään tuvalla. Kohta on tarjolla teetä ja paistettua makkaraa.

Espanjalainen löytökoira Elmo on kovin ihmeissään. Mieli tekisi nuuskia puiden juurella outoja hajuja, mutta kylmä käy käpälään vaikka jalassa on töppöset.

Tässä on ensimmäinen näköhavainto auringosta kaamospäivänä. Sen verran se on jaksanut nousta metsän reunan takaa, että näkyy kun nousemme korkeammalle rinteeseen.

Vielä yksi poikkeama kotimatkalla. Iltataivas ja pilvivyöry Rukan Mastolta kuvattuna.