Revontulien etsimisessä on vähän samaa kuin kalastamisessa. Aina kannattaa yrittää, mutta saalis ei ole varma. Ennusteet lupasivat jonkinlaista revontuliaktiivisuutta ja pakkaspäivän jälkeen sää oli selkeä, joten pienet mahdollisuudet revontulien näkemiseen oli. Rukalla lämpömittari näytti -24, mutta muutama kilometri viitostietä pohjoiseen ajettua komeili auton mittarissa jo lukema -32. Pilkkihaalari ja korvaläpällinen hattu olivat tarpeen kun Ala-Kitkan rannalla nousin autosta kurkistamaan miltä taivaalla näytti.
Matalalla, juuri metsän reunan takana erottui vaimea revontulikaari.
Ihan läheltä ei löytynyt paikkaa, mistä olisi voinut vähän korkeammalta katsella loimujen kehittymistä taivaalla. Ajettiin sitten tuttuun paikkaan Mustosenvaarantien varrelle, jossa ei ole valosaastetta häiriönä.
Revontulet pysyttelivät suurimmaksi osaksi rauhallisena ja lähes liikkumattomana kaarena pohjoisella taivaalla. Lopuksi, ikäänkuin loppunäytöksenä, lähti loimuja korkealle kohti taivaanlakea.
Laimeat tai kirkkaat niin aina revontulet kiehtovat.
VastaaPoistaTämä on taattua Seitaa, kaunista ja hurmaavaa ja hienosti loimuavat taivaantulet ja tähtitaivas kimaltaa, täälläkin joskus ihastelen tulien kulkua, mutta valosaaste himmentää loiston.
VastaaPoistaOn se mahtavan näköistä kuvissakin, saati sitten kun sen omin silmin näkisi.
VastaaPoistaLumoavan kauniit kuvat!
VastaaPoistaMahdottoman upeat kuvat - kuten myös edellisessä postauksessa!
VastaaPoistaErittäin hienot kuvat! Japanilaisten pitäisi löytää blogiisi :)
VastaaPoistaKauniita kuvia olet ottanut!!
VastaaPoistaAivan ihastuttavaa ♥
VastaaPoistaMä taidan muuttaa pohjoiseen :D
UPEAA !!!
VastaaPoistaKyllä revontulet joka kerta säväyttävät, pienetkin. Kiitän kommenteistanne.
VastaaPoista