Keltainen Riot-kajakki miehistöineen palasi Kuusamosta Saimaan rannalle. Kajakkia ei kuitenkaan laskettu auton katolta kotirantaan, vaan Ukonniemen uimarannalle Parkumäessä. Pakkasin kajakkiin yöpymisvarusteet ja evästä. Suuntana Linnansaaren kansallispuiston eteläiset osat.
Kun kaikki tarvittava oli lastattu kajakin uumeniin, oli aika kääntää keula Ukonnimemen tyvenestä Hiekonselän tuuliin. Voimakas kaakkoistuuli nosti reippaita laineita, joten sai puskea tosissaan tuulta päin. Vasta Pirttisaaren luoteisrannalla pääsin tuulensuojaan. Pujottelin saarien suojassa Pöllänsaaren tulipaikalle. Matkalla piti ihmetellä valtavan isoa hylkyä Pöllänsaaren rannalla.
Pöllänsaaren leiripaikka on suojaisessa pohjukassa kalliolla. Kallion molemmin puolin on kajakille sopivia rantautumispaikkoja. Iltapäivä oli jo pitkällä, joten oli aika laittaa nuotiotulet ja kaivaa eväslaukku esiin.
Ruokailun jälkeen istuin kalliolla auringonpaisteessa kun kajakkini viereen rantautui outo vesikulkuneuvo. Se näytti kajakkikaksikolta mutta siinä istuvat eivät meloneet vaan polkivat. Tämä ihme oli Hobie-polkukajakki. Olipa mielenkiintoista tutustua vähän erilaiseen tapaan liikkua vesillä lihasvoimin.
Jatkoin saarten kiertelyä. Pöllänsaaren ja Petääsaaren välissä luodolla oli kalasääsken pesä. Sääski oli pesässään joten sivuutin luodon sitä enempää häiritsemättä. Kävin kiertämässä Hietasaaren, mutta en noussut maihin millekään saaren kolmesta rantautumispaikasta, vaan suuntasin kajakin keulan kohti Seurasaaren kapeata kärkeä. Olisiko osaltaan tuo pako keskemmälle järveä johtunut siitä että Hietasaaren rantaan kuului selväsi mantereen puolelta ruohonleikkurin ääni.
Seurasaari on varsin moni-ilmeinen. Hienoja hiekkarantoja, kivikkorantoja, harjuja ja jopa pieniä lampia on mahtunut kapeaan mutta pitkään saareen. Pituutta sillä on liki neljä kilometriä, mutta leveyttä kapeimmasta kohdin noin kaksikymmentä metriä. Matkalla telttailupaikalle pysähdyin kaksi kertaa poukamissa jotka nekin olisivat sopineet leiripaikoiksi. Siperian sinivalvattia löytyi rannalta kukkivana ja rehevänä.
Seurasaaren rantautumispaikalla oli nyt tilaa. Vain Pöllänsaaressa tapaamani polkukajakkimelojat olivat rantautuneet sinne. Mutta voin hyvin kuvitella että heinäkuussa parhaan kesälomasesongin ja uima-/ veneilykauden aikana paikalla on ruuhkaa. Pystytin teltan rantapenkereelle että kuulisin hyvin veden äänet. Illan mittaan läntiselle taivaalle oli noussut pilviä, mutta ilta-aurinko näyttäytyi kuitenkin pilvien lomasta.
Aamulla kävin katsomassa saaren eteläpuolen rantaa. Hyvä leiripaikka olisi ollut sielläkin, mutta nyt sinne kävi tuuli. Pohjoisranta harjanteen takana oli aivan suojassa tuulelta. Aamukahvin juotuani purin teltan, pakkasin kajakin ja lähdin myötätuulessa kohti Hevossaloa. Takatuulta riittikin lähes koko loppumatkan ajan. Vasta käännyttyäni Leisniemen kärjestä kohti Mustalahden satamaa huomasin että tuulta oli edelleen.
 |
| Pöllänsaaren hylky |
 |
| Rantakukka kalliolla Pöllänsaaressa |
 |
| Näkymä Pöllänsaaren tulipaikalta |
 |
| Tulipaikka katajien ja koivujen keskellä |
 |
| Polkukajakki Hobie Riotin vierellä |
 |
| Kalasääsken pesäluoto |
 |
| Hietasaaren rantaa |
 |
| Sinivalvatti Seurasaaressa |
 |
| Seurasaaren nuotiopaikan komea näköala |
 |
| Iltapilvet |
 |
| Illan tullen rannalla |
 |
| Näkymä teltan oviaukosta aamulla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti