Illasta aamuun Myhkyrässä

Olin siirtänyt Myhkyrässä käynnin aikaan jolloin lomasesonki on ohi, mutta sää ei vielä olisi kovin viileää. Myhkyrä on pieni saari Vuorisaaren pohjoispuolella Linnansaaren kansallispuistossa. Viikon säätiedotus ei luvannut kovin hyvää melontaretken suunnittelijalle. Maanantaina väliiin satoi, väliin paistoi, joten pohdin pitkään lähteäkö vai ei. Iltapäivällä kuitenkin pakkasin kajakin ja klo 17 aikoihin lähdin liikkeelle.
Ensimmäinen sadekuuro yllätti jo Taivalsaaren kohdalla. Minulla oli kevyt sadetakki varattuna kajakin aukossa ja sydvesti myös. Meloessa sade ei haittaa kun aukkopeite suojaa kainaloista alaspäin ja sadevaatteet tai melonta-anorakki yläosaa.
Tukkiproomu ohitti minut Taivalsaaren kohdalla. Vaikka se on hidas, niin en kuitenkaan meloen pysynyt perässä. Näköyhteys proomuun kuitenkin säilyi Hölkinsaareen asti josta suuntasin Paavalinsaaren kupeelle ja sen eteläkärjestä Kuivaselälle. Sade oli lakannut, mutta tummat pilvet peittivät taivaan lähes kokonaan. Auringon suunnalta länsi-luoteesta kajasti kuitenkin vähän valoa. Niinpä heti rantauduttani Myhkyrään otin kameran esiin ja kiirehdin ottamaan kuvia siltä varalta että valot tuosta eivät illan aikaan paranisi.
Olin korkealla kallion päällä kun sadekuuro yllätti taas. Varovasti, jokaista jalansijaa harkiten, pääsin alas kalliolta ja kiirehdin halkovajan suojaan. Myhkyrän kallio on todella jyrkkä. Polkuja ylöspäin on muodostunut useita. Minä koin helpoimmaksi rantareitin Vuorisaaren puoleiselta rannalta.

Sade loppui yht´äkkiä ja sitten tulikin kiire. Aurinko tuli esiin tumman pilven alta lähellä taivaanrantaa. Hetkessä maisema sai lämpimänvärisen kohdevalaistuksen jota tummat pilvet idässä korostivat. Niinpä yritin ehtiä ottamaan kuvia mahdollisimman moneen suuntaan, vastavaloon ja myötävaloon.  Valoa riitti auringon laskuun saakka, noin neljäkymmentäviisi minuuttia. Sitten olikin nopeasti sytytettävä nuotiotulet ja pystytettävä teltta. Syksyllä ei valoisaa aikaa ole kovin paljon auringonlaskun jälkeen. Lämpimässä illassa laitoin nuotiolla iltapalaa ja katselin samalla kun taivaalle syttyivät ensimmäiset tähdet. Oli ihan hiljaista. Tuulikin oli tyyntynyt. Pimeässä etsiydyin teltalle ja kaivauduin makuupussin suojaan.

Olin laittanut herätyksen klo 5 siltä varalta että näkisin auringonnousun. Aamu oli kuitenkin pilvinen eikä muutenkaan tehnyt mieli pois untuvapussin lämmöstä. Vaille kuusi päätin kuitenkin nousta aamukahvin keittoon.
Juuri kun avasin teltan oviaukon, pilvikerros raottui hetkeksi.  Ensin maisema oli sinipunainen, sitten se muuttui punaiseksi. Valoilmiö kesti noin kymmenen minuuttia. Sitten taivas meni taas pilveen.
Aamupalan jälkeen kiersin saaren vielä kertaalleen. Miten monta hienoa näköalapaikkaa siellä onkaan.

Purin teltan ja pakkasin kajakin. Jatkoin Vuorisaaren rantoja kiertäen. Taas alkoi sataa. Minulla oli kuitenkin hyvää onnea että sain tavarat kuivana kajakkiin ennen sadetta. Vuorisaaren rannoilta löytyy monta kaunista hiekkapoukamaa kallioiden ja kivien lomasta. Sen eteläpuolen saarisokkelo on myös melojan toiveseutua.
Tiheisen länsireunalta otin suunnan kohti Häikiänmäkeä vinosti yli Heposelän. Loppumatka sujui pienessä sateessa. Isommat sateet alkoivatkin vasta sitten kun olin kotirannassa.

Melontamatkaa tuli kaikkiaan noin kolmekymmentäviisi kilometriä. Koko matkan aikana en nähnyt sen mainitsemani tukkiproomun lisäksi kuin kaksi moottorivenettä. Veneilysesonki taitaa olla ohi. Mutta melontakelit jatkuvat ainakin omalta osaltani.

Myötävalossa

Taustalla Vuorisaari ja Hirvisaari

Myhkyrän ranta

Kuivaselkä auringonlaskun aikaan

Myhkyrän jäkäläkallio

Viimeinen pilkahdus

Aamun sinipunainen hetki

Punainen hetki ennen kuin pimeni

Suojassa pohjoistuulilta

Putoaako?

Kalliota ja hiekkarantaa Vuorisaaressa

Kauniita pikku luotoja on monta

Sade

Vuorisaaren rantaa

Linnansaarikuvia

Missä on Myhkyrä?