Kaamosta kerrakseen

Marraskuu ei tosiaan ole suosikkivuodenaikani ja viime päivät ovat olleet todellista kurjuuden maksimointia. On loskaista ja pimeää ja lisäksi olen kolmatta päivää kunnon flunssan kourissa. Monta vuotta olen onnistunut välttelemään syysflunssaa, mutta nyt se iski oikein täydellä teholla. Kuumetta, nuhaa, yskää ja kirvelevät silmät, huh.
Enpä keksinyt muuta piristystä pimeään kun laittaa tulet uuniin ja sytytellä kynttilöitä.

Yön aikana oli satanut muutaman sentin lumihöttöä joka oli tarttunut puihin joten päivän valjettua maisema näytti vähän mukavammalta.  Koska aamulla ei ollut enää kuumetta, pukeuduin lämpimästi ja lähdin pienelle kierrokselle lähimaastoon.  Metsän aluskasvillisuus oli saanut lumikuorrutuksen, samoin koiranputken ja maahumalan kukinnot nousivat lumella koristeltuna esiin.  Kävin läheisellä tukinpudotuspaikalla katsomassa onko pikkuinen lähde toiminnassa. Keväällä siitä pulppusi vesi korkealle kuin pienestä suihkulähteestä.  Kyllä siellä nytkin vesi liikkui. Puolenkymmentä reikää pulputti vettä maan sisästä ja sai lammikon sorahiutaleet liikkeelle. Ihan kuin vesi olisi kiehunut.

Koillisen suunnalta alkoi tuulla ikävästi lahdelle ja paksusta vaatetuksesta huolimatta alkoi palella, joten oli aika kääntyä kotiin päin keittelemään kuumaa juotavaa.

Yön aikana oli tullut vähän lunta

Vesi pulppuaa hiekan läpi

Löytyipä väriäkin