Pilvet roikkuvat vetisinä melkein puunlatvojen tasalla. On synkkää ja märkää, mutta seitsemän plusastetta tuntuu melkein lämpöiseltä, varsinkin tuulelta suojassa. Ja tuulensuojassa olemme, kallionkolossa nuotiolla. Tulimme havujen hakuun Leppävirran Kiviniemeen. Mökkitontin nuotiopaikan kalliolaavu antaa suojaa sateelta ja tuulelta. Ja tunnelmaa tuo tervastuoksuinen tuli. Tervaskiehisiä veistän muutaman lastun nuotion läheltä vanhasta kannosta. Siitä on riittänyt syttypuita jo kahdeksan kesää; niin kauan kun olen tällä tontilla käynyt. Muutama pieni tervaslastu riittää antamaan alun vähän kostuneiden nuotiopuiden sytyttämiseen. Ja lisäbonuksena tulee tervan tuoksu.
Kun tuli on syttynyt, laitan mustakylkisen nokipannun tulen ylle ja makkarat paistumaan.
On jotenkin erilaista istua nuotiolla lokakuun viimeisen päivän hämärässä. Ainoita ääniä ovat tuulen humina korkealla puitten latvoissa ja tulen ritinä nuotiossa. Tuntuu kuin luonto olisi valmistautunut vastaanottamaan talven lumet ja pakkaset. Mutta vielä väreilee veden pinta harmaana Herralanlahdella. Tarvitaan kunnon pakkanen ennen kuin syvä lahti jäätyy.
Kahvi kiehuu ja makkarat kypsyvät. Sade yltyy ja tuuli painaa pisaroita kalliolaavuumme.
Aika lähteä kohti kotia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti