Yöksi Iivarinsaloon

Pitkälti iltapäivään odottelin sateen lakkaamista ja sään selkenemistä. Lopulta pilvet väistyivät ja aurinkokin tuli esiin. Ennusteiden mukaan saattaisi olla vuorokauden mittainen pouta saderintamien välissä. Siinä ajassa ehtisin meloa yöretkelle saareen. Ei muuta kun varusteet kasaan ja menoksi kohti Keski-Kallaveden saaristoa. 

Suojaisessa lahdenpohjukassa kukkivat lumpeet. Lähikuvien ottaminen kajakista käsin on hankalaa. Kajakki ei tahdo pysyä aloillaan kun pienikin heilahdus saa sen liikkumaan. Nyt kun minulla on yöpymistarvikkeet painona, niin kajakki pysyy vakaammin paikallaan ja kuvaaminen onnistuu. 

Ihmeellinen kivikuvio kalliossa. Miten säännölliset ruudut ja viivat! Kyllä luonto on ihmeellinen. 

Kallaveden mielenkiintoisin vesiretkeilyalue on Keski-Kallaveden saaristo Ollinselän etelälaidalta lähelle Puutossalmea. Alueella on runsaasti tulipaikkoja, laavuja ja jopa autiotupia. 

Olin viime kesänä yötä Ahvensalon laavun luona. Nyt kaarran salmen toiselle puolen Iivarinsalon länsi-luoteiselle rannalle. Tällä paikalla saa nauttia koko illan auringosta ihan auringonlaskuun saakka. 

Iivarinsalo on kauttaaltaan hiekkakangasta. Hiekkarannat rajautuvat pienten kallioniemekkeiden väliin. 

Tasainen telttapaikka löytyy metsänlaidalta. 

Iivarinsalon hienot hiekkarannat ovat piilossa vesiltä päin katsottuna. Rantojen edustalla on runsas järviruokokasvusto. Rantaa lähestyessä kannattaa etsiä aukkoja ruokoviidakosta. Kapeasta aukosta pääsee pujahtamaan hiekkarannalle. 

Iivarinsalon pohjoiskärki kuvassa oikealla. 

Vähän ennen iltakymmentä aurinko alkaa painua Olli-saarien taakse. 

Rantakalliossa on syvennys, johon sadevesi ja aaltojen loiskima vesi jää. Se on kuin suuri peili. 

Pilvirintama alkaa levittyä kaupungin ylle ja sadettakin näyttää tulevan paikoin. 

Sytyttelen makkaranpaistotulet rannan tulipaikalle. 

Puijon torni ei näy leirirannalleni, mutta kun kävelen vähän matkaa saaren pohjoiskärkeä kohti, niin näkymä Puijon suuntaan avautuu. Juuri nyt maisemaa koristaa värikäs pilviviiru. 

Aurinko on laskenut ja on aika etsiytyä teltalle. Juuri kun pääsen telttaan sisälle alkaa sataa. Olipa sopiva ajoitus. Ukkonenkin jyrähtää kerran, mutta suurin rintama menee ohi jostain kauempaa. Sade ropisee noin tunnin verran ja lakkaa sitten. Nukahdan.

Olen laittanut herätyksen klo 4:10. Auringon nousuaika on 4:27, mutta silloin kun taivaalla on vähänkin pilveä, ovat hetket ennen auringon esiintuloa ne näyttävimmät. Leirirannalleni ei auringonnousu näy, joten on käveltävä saaren pohjoispäähän venelaiturille. No, ei ollut turha herätys. Taivaan värinäytelmä on kerrassaan hieno. 

Auringonvalo osuu Saaristokaupungissa kerrostalon ikkunaseinään. Kameran 400 mm polttoväli lyhentää etäisyyttä. Matkaa tuonne on noin kahdeksan kilometriä. 

Kun palaan teltalle, huomaan että minulla on ollut seuraa yön aikana. Nämä veijarit ovat levittäytyneet jo Savoonkin saakka. (lisäys 7.8. ovatkin kanadanhanhia, valkoposkihanhia luulin näiden olevan)

Aamuyön herätys ei häirinnyt. Jatkan unia ja herään puoli kahdeksan maissa keittelemään aamukahvia ja pakkaamaan tavaroita kajakkiin. Koska on lähes tyyntä, teen kierroksen Ollinselän äärelle. 

Kaukaa järvelle erottuu kalliossa värikäs sammalmatto. Lähemmäs melottua löytyy kallion juurelta, noin metrin korkeudella vedenpinnasta, hieno kiviallas, josta vesi valuu järveen. 

Kallaveden luodoilla on ollut maihinnousukielto toukokuun alusta heinäkuun loppuun. Nyt, elokuun ensimmäinen päivä maihin saisi jo nousta, mutta juuri nyt ei ole tarvetta. Kuvaan vain kajakista käsin luodon kukat, eli rantakukan ja ranta-alpin. 

Vesilinnuilla on ollut ilmeisen hyvä pesintäkesä. Monin paikoin näkee vesilintupoikueita. 

Sitä vaan ihmettelen, että missä kaikki ihmiset ovat. Olin kaksikymmentä tuntia vesillä lähellä kaupunkia, mutta näin vain muutamia veneitä. Ja saaressa, jossa teltta oli pystytettynä kellonympäryksen, en nähnyt ketään koko aikana.