Pitkästä aikaa olen retkellä jalkapatikassa. Kesä-heinäkuun kasviretkien jälkeen olen retkeillyt pelkästään vesikulkuneuvoilla. Nyt olen jalkautunut polulle suuntana Pyhävaara. Aikaisin on taaskin oltava menossa jos aikoo nähdä aamun parhaat värit ja valot.
Tuttu kelokäkkyrä polun varrella lähellä ensimmäistä näköalapaikkaa vaaralle noustessa. Talvella tuo kelovanhus on paksun lumikuorman peitossa, mutta vuodesta toiseen se jaksaa sinnitellä pystyssä.
Kuu on jo selvästi ohentunut oikeasta reunastaan.
Pohjoisen taivas punertaa ja horisontti sinertää.
Aurinko on edelleen pilven takana, mutta vähän taivaan punerrusta heijastuu Pyhäjärven pintaan. Sumuakin on levinnyt järven eteläosaan.
Ylhäällä vaaran laella mustikanvarvuissa on aina ensimmäisenä ruskan värit.
Sumu ja sininen maisema, vähitellen sitten aurinko valaisee kaiken. Kaunista!
VastaaPoistaKesän alkaessa kääntyä syksyä kohti aamusumut lisääntyvät.
PoistaVoi että! Mitkä valokuvat!!
VastaaPoistaKiitos Anne
PoistaIhanat!
VastaaPoistaTästä virisi taas matkustusvietti johonkin juurevaan ja maan läheiseen paikkaan 💖
Kuusamossahan niitä on, juurevia ja maanläheisiä paikkoja ;)
PoistaOi, miten kauniita maisemia. Kuin vesivärimaalauksia.
VastaaPoistaKiitos Between
Poista