Wap-suksilla Juhannuskalliolle

Juhannuskallion laki näkyy Rukan asuntomme pihasta. Matkaa linnuntietä on vain puolitoista kilometriä, mutta korkeuseroa 160 metriä, joten tietä ja polkuja pitkin matkaa tulee kolme ja puoli kilometriä. Lähden liikkeelle aamuhämärän aikaan. Alkumatkasta kannan pätkäsuksiani, koska jalkakäytävällä on lumen seassa hiekoitussoraa. Juhannuskallion alla, parkkipaikalla, laitan sukset jalkaan ja nousen hiihtolatua ylöspäin kunnes on poikettava ladulta umpihankeen ja jyrkkään rinteeseen.

Eteneminen upottavassa lumessa on hankalaa. Nyt ei ole pätkäsuksen ihannekeli. Rinteeseen on pakkautunut yli puoli metriä pohjaan asti upottavaa lunta. Tulee mieleen jo luovuttaa ja palata ladulle ja nousta sieltä ylös Mastonrinteen tielle, mutta sitten muistan, että aiempina vuosina rinteessä on ollut mökeille vievä hiihto- ja moottorikelkkaura. Noin sadan metrin hikisen tallustelun jälkeen saavutan lumen peittämän uran, jossa lunta on vain viitisen senttiä ja alla kova pohja. Matka ylös voi jatkua. 

Kaivan kameran esiin vasta päästyäni jyrkimmän nousun päälle. Mutta vielä on nousua edessä. 

Puiden latvojen välistä vilahtelee nousevan auringon värittämät pilvet. Juuri ennen auringonnousua pilvet ovat värikkäimmillään.

Tuisku on peitellyt kaikki jäljet vaaran rinteeltä. 

Valtavaara aamun valonkajossa

Lauhtunut sää ja kovat tuulet ovat yrittäneet irrottaa tykkylumia puista. Alempana puut ovatkin jo tiputtaneet lumet oksiltaan, mutta vaaran laella lumi on pysynyt toistaiseksi. 

Paikoin lumi on kasaantunut korkeiksi harjanteiksi. Lumi on tiivistynyt niin kovaksi, että on parempi kiertää nuo lumilaineet kuin yrittää päästä niistä läpi.

Löydän tykkypuun juurelta suojaisen paikan. Vaikka pakkasta ei ole kuin viitisen astetta, kova tuuli lisää kylmyyden tunnetta. 

Aurinko piilottelee pilvien takana. 

Otan sukset jalasta ja kaivaudun syvemmälle puun juurelle lumikuoppaan. Tee ja voileivät maistuvat hikisen nousun jälkeen. 

Valtavaara kohdevalossa

Laskeudun alaspäin. Auringon valo korostaa puiden lumikoristeita.

Onhan se alastulo vähän helpompaa kuin nousu, mutta on siinäkin omat hankaluutensa. Paikoin lumi kantaa kun on vauhtia, mutta sitten saattaa yht'äkkiä suksi tökätä syvään lumeen. On mentävä hissukseen.

Tuonne ylös hiihtelin. Matkaa tuli kaikkiaan noin seitsemän kilometriä.