Konnuskosket

Ottaen huomioon kuinka usein olen käynyt talvella sulana pysyvissä koskipaikoissa, on kummallista, että Kuopion kotini lähin koski, Leppävirran Konnuskoski, on jäänyt käymättä talviaikaan. Olenhan toki kesällä käynyt Konnuksella. Mieleenpainuvin on kesä 1986, kun rantauduimme Konnuksen kanavalle yli kolmikymmenkilometrisen melontataipaleen jälkeen järjestyksessään toisessa Suomi Meloo-tapahtumassa. 

Mutta nyt talviselle Konnuskoskelle:

Aamulla on parikymmentä pakkasastetta ja täysin selkeää. Konnuksen parkkipaikka on tyhjä, eikä muita kulkijoita näy. Ylitän kanavan sulkuportin kohdalta ja jatkan rantaa kiertäen kosken suuntaan. 

Vuoksen vesistön läntisen haaran, eli Kallaveden reitin vedet purkautuvat Soisalon kahta puolta Haukiveteen läntisenä Leppävirran reittinä ja itäisenä Heinäveden reittinä. Konnuskosken ja kanavan läpi virtaa suurin osa vesimäärästä. Vaikka Konnuksessa on pudotuskorkeutta vain noin puoli metriä, on virtaama niin suuri, että koski pysyy sulana läpi vuoden. Tätä kirjoittaessa opin uutta. Koulussa opetettiin, että Soisalo on Suomen suurin saari. Näin ei kuulemma ole. Soisalo ei voi olla saari, koska saaren joka puolella pitäisi olla vedenpinta samalla tasolla ja Soisalossahan niin ei ole. 

Konnuksella on kaikkiaan kolme kanavaa. Nämä kaikki oli ylitettävä kun aikoo varsinaisen Konnuskosken rannalle. Tässä keskimmäinen kanava.

Kapeaa pengersiltaa pitkin kuljetaan pieneen saareen keskelle koskea. 

 

Auringonnousu ei tähän aikaan vuodesta näy koskelle, mutta taivaan punerruksesta voi päätellä auringon nousseen. 

Konnuskoski on kesällä kalastuspaikka. Siksi saaressa on useampikin laituri. 

Laiturin ulommaisessa osassa on paljon jonkin eläimen jälkiä. Saukko?

Vaikka aurinkoa ei näy, niin sen valo tavoittaa vastarannan puiden latvat. 

Konnuksella on kaksi tulipaikkaa; tämä grillikatos ja saaressa laavu. 

Joku tumma vesilintu ui vedessä, mutta se on liian kaukana tunnistettavaksi. 

Jos oikein tarkasti katsoo niin voi nähdä vilauksen auringosta. Auringonsilta erottuu vähän paremmin. 

Koskelta palatessa käyn vielä Leppävirran sillalla. Vuonna 1965 valmistunut silta on 26 metriä korkea. Satunkin hienoon hetkeen, juuri kun aurinko paistaa uoman suuntaisesti matalalta ja valo värittää vedestä nousevaa usvaa.