Sumuaamu Pyhävaaralla

Elo-syyskuun vaihteessa on usein aamusumuja. Hienointa on katsella sumuja ylhäältäpäin, vaarojen laelta. Pyhävaara on yksi suosikkipaikoistani Kuusamossa kaikkina vuodenaikoina, mutta sumuiset syysaamut ovat erityisen upeita. Päivien lyhentyessä ei enää tarvitse herätä aamuyöllä, aikainen herääminen riittää, mutta kuitenkin on oltava polun päässä hämärän aikaan, että ehtisi perille auringonnousuun. 

Polku johdattaa rinnettä ylös metsän suojassa, vasta vähän ennen vaaran lakea avautuu kalliokielekkeeltä näköaloja ympäristöön. Sumua on juuri sopivasti, alla olevan Pyhäjärven yläpuolella ja kauempana alavilla paikoilla, soiden ja järvien yllä. 

Taivaanrannanmaalari on levitellyt pensselillään upean värikirjon idän taivaalle. 

Kuukin on vielä melkoisen suurena taivaalla. Minulla on objektiivina 70-200 lisättynä 1.4 telejatkeella, mutta kuvaa on vielä rajattu. 

Rukajärvelle on linnuntietä noin pari kilometriä. Horisontissa kohoavat suurtunturit Venäjän puolella. 

Pieni Hirsilampi on Pyhävaaran ja Rukatunturin välissä. 

Luoteen suuntaan etualalla on Iso-Veska ja sen takana Pohjaslampi.

Nyt kannattaa taas kääntää katse auringonnousun suuntaan. 

Kun aurinko on noussut vähän ylemmäs, alkaa sen valo värittää sumupilven reunoja. 

Välillä on muistettava katsoa jalkoihinkin. Kiven päällä riekonmarjakasvusto on jo ruskaväreissään. 

Sumu pysyttelee edelleen Pyhäjärven yläpuolella.

Pyhäjärven Vaaralahti alapuolellani erottuu hieman sumun keskeltä. 

Onpa yllättävää löytää huurteisia varpuja läheltä vaaran lakea. Kostessa notkossa lämpötila on käynyt pakkasella, joten juolukan- ja mustikanvarvut ovat saaneet huurrekuorrutuksen. Vaidan lähilinssin objektiivin nokalle ja kuvailen varvukossa hetken aikaa ennen paluumatkaa.