Revontulikauden avaus

Enpä muista koskaan ennen aloittaneeni revontulikautta elokuun puolella, mutta nyt kävi niin kun 27.-28.8. välisenä yönä valvoin kolme tuntia revontulia katsellen. Aloitus olikin oikein hieno; tapahtumia riitti koko ajan ja revontulikoronakin leimahti kaksi kertaa.

Ilman alkuhankaluuksia en selvinnyt, mutta tällä kertaa siitä oli hyötyä. Hiippailin illan hämärtyessä tuttuun paikkaan jokisuistoon rannalle. Siinä jalustaa viritellessä huomasin, että kaukolaukaisin puuttui repusta. Olen niin tottunut kuvaamaan revontulet kaukolaukaisimella, että katsoin parhaimmaksi lähteä hakemaan sitä. Kuunsilta yli järven oli kuitenkin niin hieno, että kuvasin sen ennen lähtöä.

Jo ajomatkalla näin taivaalla revontulisoihtuja. Kaukolaukaisimen noudettuani päätinkin jäädä lähemmäs lintutornille kuvaamaan. Se osoittautuikin hyväksi paikaksi, koska tornista ja sen juurelta on hyvät näkymät joka suuntaan, ja nyt revontulia oli vähän joka puolella. 

Olin ehtinyt viritellä jalustan torniin, kun tornin viereen pysähtyi auto ja sieltä tuli kaksi henkilöä kameroineen. He kuvasivat hetken alhaalla tornin juurella, mutta tulivat kohta myös torniin. Puheesta tunnistin venäläisiksi. Katsoin parhaimmaksi lähteä alas tornista. Kolme henkilöä heiluvassa tornissa ei ole hyvä edellytys revontulien kuvaamiselle. 

Revontulien voimakkuudesta kertoo, että ne näkyivät hyvin kuunvalosta huolimatta. Täysikuu oli ollut vasta viisi päivää aiemmin, joten kuu loisti vielä suurena. 

Harvinaisempaa sinistä väriäkin oli 

Heijastuksia veteen en saanut täydellisenä, koska tornin ympärillä on paljon järviruokoa ja muuta kasvillisuutta. 

Toisaalta revontulet karkasivat ylös taivaankannelle, joten ei ne heijastukset olisi sopineetkaan kuva-alalle. 

Ja sitten aivan yläpuolellani loisti revontulikorona. 

Nyt ei todellakaan tullut aika pitkäksi. Koko ajan taivaalla tapahtui. Oli vaan vaikeuksia päättää mihin suuntaan kameraa osoittaisi. 

Ja vielä toisen kerran korona. Nyt vihreän revontuliverhon kehystämänä. 

Kello 1:35 otin viimeisen kuvan ja aloin pakata reppua. Samaan aikaan revontulet alkoivat hiipua. Istuin vielä hetken tornin alla olevalla laavulla ja söin eväitä, jotka olivat täysin unohtuneet kun olin niin intensiivisesti seurannut taivaan tapahtumia. Venäläiset jäivät vielä torniin kun lähdin ajamaan kotiin.