Suo on täynnä taikaa

Lainasin otsikkoon Maria Langin 70-luvulla ilmestyneen kirjan suomenkielistä nimeä. Tuo lause kuvaa hyvin tunnelmaa aamu-usvaisella suolla. Minulla ja Tahinsuolla on pitkä yhteinen historia. Pyöräilin Nikkarilan metsäteillä ja kävelin suolla ensimmäisiä kertoja noin viisikymmentä vuotta sitten. Myöhemmin asuin suon läheisyydessä kaksikymmentä vuotta. Silloin en vielä harrastanut luontokuvausta, mutta kävin usein suolla kävelemässä.  2000-luvun alussa olin jo muuttanut kauemmaksi, mutta kun innostuin luontokuvauksesta digikameroiden tulon myötä, muistin suon ja kävin siellä usein kuvaamassa ja harjoittelemassa digikameran käyttöä. 

Nyt asun vielä kauempana ja retket suolle ovat harventuneet. Vaan oli taas aika palata. Olen suon laidalla puoli viiden maissa. Oikaisen tuttua polkua Tahinlampea kiertävälle pitkospuureitille. Käyn lammen luoteisrannan niemen tulipaikalla kuvaamassa käkkyrämännyn aamutaivaan kajo taustanaan ja jatkan matkaa kohti suon pienempiä lampia. 

Sumu on aina yhtä arvoituksellista. Joskus sitä on liikaa ja nousevan auringon valo peittyy kokonaan, joskus taas liian vähän, jolloin auringonnousun myötä viriävä tuulenhenki häivyttää sen hetkessä. Nyt sumua on juuri sopivasti. Sumu on suon yläpuolella, mutta korkeammalla taivaalla on selkeää. Valo siroaa kauniisti sumun läpi. 

 

Tahinsuon polku kuuluu nykyisin osana Vedenjakajareitistöön. Se on metsäteiden ja polkujen verkosto, jossa pyörä- ja kävelyreittejä on useita kymmeniä kilometrejä Pieksämäen ympäristössä. Tahinsuon polku on kaupunkilaisille todella lähikohde. Suolta on rautatieasemalle linnuntietä matkaa reilu kilometri. Mutta sumuisena aamuna, kun teollisuuskylän piiput on peittyneet pilveen, voisi kuvitella kulkevansa erämaassa, tosin erämaatunnelmaa häivyttää autojen äänet, jotka kuuluvat muutaman sadan metrin päässä olevalta tieltä. 

Vanhassa kaupunkikartassa jokainen lampi oli nimetty, eli Ruutana, Kossu, Silmä ja Sintti, joka on ison Tahinlammen eteläpuolella, nykyisin kartoissa on nimenä vain Pienet Tahinlammet. Se on vähän harhaanjohtavaa, koska on myös Pieni Tahinlampi vähän kauempana. Kuvauskohteenani ovat tänä aamuna Ruutana, Kossu ja Silmä. Niiden välillä on matkaa alle sata metriä, joten on helppo siirtyä lammelta toiselle etsien parhaita näkymiä auringonnousun suuntaan. 

 

Sitten tulee se taianomainen hetki kun aurinko alkaa näkyä puiden ja sumupilven takaa.

Auringon noustua ylemmäs alkavat sumupilvet väistyä.

Lähden hiljalleen kävelemään takaisin tielle päin, mutta pysähtelen vähän väliä vilkuilemaan taakseni. 

Tahinlammen länsirantaa aamuauringon kohdevalossa. 

Vähän jälkeen kuuden olen takaisin autolla. Sumua leijailee vielä Tahinlammen yllä, mutta värikkäimmän valon aika on ohi.