Jänisköngäs Kutsan luonnonpuistossa

Tässä postauksessa palaan ajassa kuusitoista vuotta taaksepäin, syyskesään vuonna 2005. Sallalaiset ystäväni olivat kesäajan järjestäneet kalastusleirejä Tuntsajoen ja Kutsajoen varrella, syvällä Venäjän erämaassa. Minulla oli tilaisuus päästä heidän mukanaan katsomaan Kutsajoen Jänisköngästä ja muutenkin tutustua Murmanskin alueen eteläosiin. Mutta ensin on päästävä tuonne lähes tiettömien taipaleiden taakse, lähelle Muurmanskin alueen ja Karjalan alueen rajaa. 

Tässä olemme lähestymässä Ala-Kurtin kaupunkia. Silloin, vuonna 2005, Ala-Kurtissa oli Venäjän sotilastukikohta. Se oli välillä lakkautettuna, mutta vuonna 2015 se on avattu uudelleen. Vuonna 2005 kaupungissa sai liikkua vapaasti lukuunottamatta sotilasalueita, nykytilanteesta en tiedä. 

Sää oli sateinen ja ankea, eikä se ainakaan lisännyt kaupungin viehättävyyttä. Tuntsajoki virtaa Ala-Kurtin kaupungin laidalla. Tuntsajoki saa alkunsa Suomen puolelta, Tuntsan erämaa-alueelta. A.E. Järvisen kirjassa Viimeinen kesä kuvataan elävästi kalastusretkeä Tuntsajoella. 

Kerrostalojen pihoilla oli peruna- ja vihannespalstoja. 

Matka Ala-Kurtista joenrannan leiriin on noin 30 kilometriä, mutta teiden kunto oli sitä luokkaa, että matkaan meni aikaa lähes kolme tuntia. Tässä sillan ylitys Vuorijärven kylän paikkeilla. 

Vuorijärvi 

Mutkittellen ja pomppien, monien vesiesteiden ylityksen jälkeen olemme lopulta leirissä lähellä Kutsajokea. 

Naruskan retkeilymajan ruokatarjoilut ovat tunnetusti hyviä, eikä leiriruuat siitä poikenneet. 

Pitkän päivän jälkeen vetäydyimme telttoihimme nukkumaan. Aamuyöstä kuulin auton ääntä ja puhetta, mutta en noussut katsomaan, ihmettelin vaan kuka eksyy tänne saakka ja tähän aikaan yöstä. Niinpä oli järkytys kun aamulla huomattiin, että useasta teltasta oli viety rahaa, passeja ja muuta tavaraa. Yölliset kävijät olivat olleet leirimme isännän kanssa juttusilla, mutta lähteneet sitten ajamaan pois. Ilmeisesti olivat jääneet lähistölle odottamaan ja hiipineet leiriin siinä vaiheessa kun kaikki olivat unessa. Olin sulkenut telttani vetoketjun, joten minulta ei viety mitään, samoin eräs toinen teltta, jossa vetoketju oli kiinni, oli säästynyt pitkäkyntisiltä. 

Yön ikävästä tapahtumasta huolimatta isäntäväkemme halusi jatkaa ohjelmaamme normaalisti, joten puolen päivän maissa pakkasimme eväät ja lähdimme autolla kohti Jänisköngästä. En enää muista miten pitkä matka sinne oli kilometreissä, mutta tie, tai oikeastaan polku, oli siinä kunnossa, että matka taittui kävelyvauhtia. Ja lopuksi kävellenkin, koska autolla ei enää päässyt eteenpäin. 

Google Mapsin kartassa Jänisköngäs on nimellä Vodopad Bol'shoy Yaniskengas. Se sijaitsee Sallan Onkamojärven korkeudella, linnuntietä noin 30 kilometriä Suomen rajasta. 

Lopulta syvältä kanjonin pohjalta kuuluu kosken kohina. Mutta vielä on löydettävä reitti alas putoukselle. Kitkajoen kanjoni on Harrisuvannon ja Pähkänänkallion välillä paikoin noin 70 metriä syvä, siihen verrattuna olettaisin, että Kutsajoen kanjonissa on syvyyttä lähes 100 metriä. 

Lopulta pääsemme auringonpaahteiselle kalliolle putouksen niskalle. Paikalla on kajakki- ja katamaraanimelojia. He ovat juuri siirtämässä vaijerin avulla kajakkeja könkään ohi. Jäämme katselemaan heidän touhujaan. 

Jänisköngäs ylhäältä suoraan alas

Lähden laskeutumaan putouksen viertä alaspäin.

Nämä katamaraanimelojat ovat juuri rantautumassa putouksen yläpuoliseen suvantoon. 

Koskikajakin kuljetusta 

Lopulta olen alhaalla putouksen juurella, josta näkee koko putouksen. Jäniskönkään putouskorkeus on 14,5 metriä, se ei ole sen suurempi kuin Kiutakönkään, mutta Jäniskönkäässä vesi putoaa kahtena portaana jyrkästi, Kiutakönkäässä useana putouksena monen sadan metrin matkalla. 

Kultarikkoa on runsaasti kallion koloissa. 

Melojat antavat mittakaavaa putouskuvaan. 

Tuosta ei todellakaan lähdetä kajakilla liikkeelle, vaikka siltä näyttääkin. 

Upeat kultarikot 

Lähdemme paluumatkalle, nyt on edessä hikinen nousu ylös kanjonin reunalle.

Näimme katamaraanimelojia vielä seuraavana päivänäkin laskemassa Kutsajoen kivisiä koskia. 

Uskomatonta, miten noin kivisessä koskessa voi meloa katamaraanilla. 

Palattuamme Kutsajoelta kävimme vielä Vienanmeren pohjukassa Kantalahden kaupungissa. 

Ala-Kurtista Kantalahteen on 113 km päällystettyä ja venäläisittäin hyväkuntoista tietä. Alla olevat kuvat ovat Kantalahdesta. 

Ala-Kurtin ja Kantalahden välillä ei juuri ole asutusta. Tienvarsinäkymä jostain tuolta väliltä. 

Edellä kertomani ryöstö ei suinkaan ollut ainut koettelemus, johon kalastusleirin isäntäväki kesän aikana joutui. Pitkä tarina kesästä Venäjällä löytyy Ukan pöytälaatikosta. Linkki: Kesä siellä jossain.. 

Jussi Konttinen on kirjoittanut matkaoppaan Etelä-Kuolasta. En löytänyt sitä kirjastosta, mutta sen voi lukea netistä. Haku: Etelä-Kuola Jussi Konttinen