Revontulia pitkästä aikaa

Olen harrastanut revontulien kuvaamista ja katselemista yhdeksän vuotta. Kun maaliskuussa 2012 näin ensimmäistä kertaa elämässäni revontulet, se aiheutti pysyvän riippuvuuden. Olen menossa aina kun on pienikin mahdollisuus revontulien näkymiseen. Tämä talvikausi on ollut kaikkien aikojen huonoin revontulien esiintymisen suhteen. Osin se johtuu siitä, että revontuliaktiivisuus on ollut tavallista vähäisempää, mutta suurin syy on pilvisyys. Harmittavasti juuri silloin kun taivaalla on elämää, on siellä ollut myös pilviä.  Edellinen näköhavaintoni revontulista on kolmen kuukauden takaa ja silloinkaan ne ei olleet sellaiset, että kuvia niistä olisi kannattanut julkaista. 

Helmikuu toi selkeät pakkaspäivät ja myös revontulet. Maanantai-iltana kymmenen aikaan katselin revontuliennusteita ja taivasta. Molemmat näyttivät lupaavilta, joten kamerakalusto autoon ja menoksi. Matkan varrella ehdin jo ajatella, että taisi tulla turha reissu. Yleensä voimakkaat revontulet näkyvät autonvaloissakin, nyt ei näkynyt mitään. Mutta kun nousin parkkipaikalla autosta, kohosi paksu vihreä kaari metsän takaa. Olin paikalla juuri oikeaan aikaan. 

Kahlasin otsalampun valossa jokirantaan. Juuri kun sain kameran jalustalle ja asetukset kohdalleen, alkoi revontulikaari liikkua. 

Ja sitten alkoivat revonhännät vilistää taivaalla. 

Mukavasti loimotukset vuorottelivat väliin enemmän vasemmalla ja sitten taas oikealla laidalla. 

Kuvauspaikaltani oli noin parisataa metriä Kemijärven tielle ja kosken ylittävälle sillalle. Liikenne vähän ennen puolta yötä oli aika vähäistä, vain muutaman kerran auton valot häiritsivät kuvausta. 

Spiraali on yksi revontulien muoto. Tämä spiraali muodostui juuri oikeaan paikkaan joen takarannan metsäsaarekkeen yläpuolelle. 

Spiraali leveni ja lähti liikkumaan kohti itää.

Kun spiraali oli himmentynyt, alkoi lännen puolelta nousta taivaalle tulenliekkiä muistuttava loimu.

 

Kuin loppunäytöksenä revontulivyö kohosi ylöspäin kohti taivaankantta. 

Sitten revontulien muodot häipyivät ja taivaalle jäi pelkää vihreää pilveä. Oli puoliyö kun pakkasin kuvausvälineeni ja lähdin ajamaan kotiin, onnellisena.